Täällä taas .... 

On mennyt pitkään, kun olen viimeksi kirjoittanut. Nyt huomasin olisi hyvä muistuttaa itseäni mitä kaikkea saan tehtyä. Ja ajatuksena edelleen kirjoittamiselle on itseni ja huomata mitä sää aikaa. Käsityksen ja koiran kanssa.

Koira on matkan varrella vaihtunut. Rotu on pysynyt samana (mihin vaihtaa kun on jo hyväksi beussin havainnut) Lisää haastetta olen siis saanut. Ainakin erillaista. 

Kun vähän ilma viileni ajattelin lähteä pitkään suunnitellulle kävelylle. Olen aika semminki  kävellyt reitin, mutta en ikinä Agun kanssa. Nyt päätin haastaa meidät molemmat ja katsoa missä kunnossa olemmekaan. Liiaksi ole sohvalla taas löhönnyt mielestäni. 

Oli ihana kun päästiin metsän suojiin kummankin lempi paikkaan. Ja tietysti kun oltiin pitkospuilla oli niin rentuottavaa. Ainoa huono juttu oli, että aika paljon pitkospuut oli huonossa kunnossa. Agu aina välillä oli aika erikoisissa asennoissa 😂

Yllättävän haasteellista oli koittaa ottaa valokuvaa jossa olisi beussi ja pitkospuut 🤪 Agun mielessä valokuvaus on aivan turhaa. Sen olen jo monesti hupmannut 🤣 Tai niissä pitää olla liian kauan paikallaan, sekin voi olla jutun nimi. Jotain sain otettua sentään. 

Maisemaa tai pitkospuita lintutornista. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen aina kun vastaan tulee lintutorni sinne pitää kiivetä. (Haasteena on oma korkeanpelkoni) hengissä alas olen aina päässyt 🤗 Rino nyt oppi jo pennusta alkaen menemään lintutorneihin. Nyt Agun kanssa olen hitaasti aloittanut tämän homman. Taas huomasin kuinka erilaiset koirat ovat, Agu meni minun vieressä rauhallisesti ylös, kun taas Rino  olisi jo miljoonaa kertaa käynnyt ylhäällä. Vähän Agua jännitti, mutta ylös se tuli.

Koitin ottaa meistä selfietä 😂 tää on paras kuva. "Meitä ei muuten kuvata"

Loppu matkasta mentiin lammen vierestä. Ihan tarkoituksella. Sain Agu toivottua viilennystä. 

Oli ihana huomata kuinka ihanaa oli viettää aikaa luonnossa. Pientä kunnon kohennusta tarvitsen. Agu nyt alkoi leikkimään, kun päästiin kotiin 😄 itse olin ihan väsynyt. Tästä on hyvä jatkaa. 

Nopeasti erinäköistä

Noin vuosi sitten äitini saapui Tallinasta mukanaan pellakangas ja idea. Ideana oli saada vanhat keittiön tuolit heräämään eloon uudella päällisillä. Kun näin kankaan, on pakko sanoa että kangas olisi minulta kyllä jäänyt hyllyyn. Epäilyn kovasti mitä tästä tulee. Mutta äiti oli innoissaan ja halusi tehdä joten totesin siitä vain. 

Olin jo unohtanut koko jutun, mutta joulun aikaan kangas ja tuolit saapuivat kummittelemaan minua. Nyt pienten eri mielipiteiden jälkeen, projekti oli minun käsissäni. Pakko sanoa, että siirsin hommaa kahdesta syystä; eka en ollut varma tuleeko lopputuloksesta tarpeeksi hyvä ja toiseksi olen miettinyt kannattaako niittipyssyä ostaa. Äitienpäivänä minulle muistutettiin jälleen päällisistä ja sain tietää, että siskoni mies omistaa niittipyssyn ... eli pakko hoitaa homma pois alta.

Tässä on tilanne mistä lähdin ihanasti lauantaina liikkeelle. Eli tuolit ennen minun kosketusta. Kahden muun tuolipäällisen kankaan alta löytyi alkuperäinenkin kangas. Mutta tällä hetkellä hermoni ei kestänyt niiden poistamiseen. Vähän syhysi sormia tehdä homma kunnolla. Eli maalauksesta kunnon  hommaan, mutta edelleen minulta pyydettiin päälliset joten pitää antaa mummelin ihan itse tehdä jos sitä haluaa.

Homma eteni yllättävän tehokkaasti, vaikka pieniä ongelmia oli tuolien puu materiaalin kanssa. Kun aloin laittamaan kankaita huomasin nyt kunnolla ettei niistä tulee samanlaisia. Toisaalta se häiritsi paljon. Itselleni olisin juuri näin tehnyt, mutta kun se tuli toisen asuntoon, niistä olisi mielestäni pitänyt tulla identtiset. Kai tämä vain on opittu asia, että kaikki keittiön tuolit pitää olla samanlaiset PAITSI minun unelma kodissani. 

Tässä nyt on lopputulosta josta olen yllättävän tyytyväinen. Koskaan en äidilleni myönnä, että kangas on hyvännäköinen. Mutta kun katsoin valmiita tuoleja ja yhtä sisustyynyä, taputin itseäni selkään ja totesin voit olla ylpeä itsestäsi. 

Nyt hengitetään syvään. Ja keskitytään muihin projekteihin. Tietysti toivotaan, että äiti on tyytyväinen makuuhuoneen tuoleihin.

Vanhaan tuttuun asiaan

Eli villasukkaan. Vappuna sain tilauksen villasukista, jotka on tarkoitus antaa ylioppilaslahjaksi. Tietysti ne pitäisi sopia lahjan saajille. Kaksi sukkaa lyötyi varastoistani valmiina, mutta kaksi muuta tuli työn alle. Oli mukava ottaa pienen tauon jälkeen sukkapuikot esiin ja alkaa tekemään. Kun sain tietooni sukkien koot ja minkä tyyllistä halutaan aloin miettimään ja suunnittelemaan.

Ensimmäinen pari tulee metsästä tykkäävälle. Katselin erilaisia malleja, suurin osa sai mieleeni joulun joten hylkäsin ne nopeasti. Päätin kuitenkin muuttaa yhtä novitan ohjetta, toivoen että loppu tulos olisi vähemmän joulunen. En mielestäni onnistunut siinä hyvin joten takaisin nettiin ja ideoimaan. Vahingossa sitten osuin Kainuun maakuntasukan ohjeeseen, joka sekin lyötyy novitan sivuilta. Väritys ei ollut sellainen mihin olin päätynyt joten tein sukista metsänväriset. Onneksi lyösin laatikonpohjalta vähän eriväristä metsänvihreää, joka sopi hyvin sukkiin. Tietysti koko ajan jännitin riittääkö se pieni kerä kumpaakin sukkaan. Jätin myös yhden kuvion tekemättä jalka osaan, koska minusta se ei tarvinnut sitä. Nyt toivon ettei kukaan luokaannu, että olen tehnyt vääryyttä maakuntasukille. Tilaaja ainakin tykkäsi ja toivottavasti myös sukkien saaja tykkää. Itsekin olen yllättävää kyllä lopputulokseen tyytyväinen. Se on metsäinen ja värit suontuvat hyvin toisiinsa.

Toinen olikin jo haasteellisempi, jalkapallo joukkuun logon. Jouluksi tien kahdet samalla tyylillä mutta niihin tuli amerikailaisten koripallo joukkueiden logot. Joten olin tietoinen, että tämä voi jonkin aikaa kestää kun suunnittelee ja koikeilee ennen kuin saa valmista. Jälleen kerran kokeilin tekstiä, mutta toteisin sen turhaksi. Siitä ei saanut edes hyvällä mielikuvituksella selvää. Tietysti harmitti vaikka mitä teki niin en saanut mitenkään kokonaan logoa mahtumaan sukkaan. Oli pakko antaa periksi ja tehdä vain osan. Nyt on pakko sanoa, että näitä jännitän saako logosta selvää ja vastaako se yhtään oikeaa. Jonkinlaiset niistä tuli ja välittämästi lähetin ne liikkeelle etten ala muuttamaan enää niitä. Myös kun en ole kauhean tyytyväinen on parempi poistaa tuote kämpästä ja mielestä. Tässäkin vain toivon, että saaja tykkää ja on oikean kokoiset.

Vähän sitä ja vähän tätä

Olimme kävelyllä isonsiskoni kanssa ja tavoistamme poiketen reittimme kulki kaupungin läpi. Koska olimme kaupungissa katsoimme näyteikkunoita matkallamme. Ja yhtäkki saimme idean lampusta. Rakas siskoni on pitään etsinyt sopivaa pikku lamppua hyllykköön, lyötämättä oikean kokoista ja mallista. Ja vielä kun sen pitäisi olla sellainen, että kaikki tykkäävät. 

Kävellessämme ideoimme ja myös mieteimme mitä kaapeista lyötyy. Itsekkin oikein innustuin ja ajattelin, että pitää oikein laittaa idea päähäni hautumaan. Ja mietein miten saisin kaikken mitä ideoimme toimimaan. 

Pian tarvittavat asiat olivat sohvapyödällä. Korkokengät (jotka ovat kamalan tuntuset jalassa), rikkinäinen lampunvarjostin, paperinarua uuden lampunvarjostumen tekemiseen, tyhjä sikarilaatikko (ollaan ainakin vähän otettu perheen miestä mukaan lopputulokseen), helmet, iso musta kukkanen ja tietysti lampun pohja. 

Katsellesani tavaroita edessäni, vieläkin mietein tuleeko tästä mitään. Ja onko kaikki tyytyväisiä lopputulokseen. Mutta hetken mietinnin jälkeen oli vain aloitettava tämä uusi erilainen projekti.

Aloitin ainoasta asiasta jonka varsinaisesti piti tehdä eli lampunvarjostin. Olimme sopineet se olisi valkoinen hattu, johon saisi mustan kukkasen kiinni. Paperinaru sopi minusta hyvin tähän tarkoitukseen, koska se päästää valoa kuitenkin jonkun verran läpi. Muistin nähneeni Lankavan sivuilla jonkinlaisen hatun ohjeen. Joten sinne ja sieltä lyötyi tälläinen ohjeen.Tietysti piti ottaa pienempi virkuukuokku ja muuttaa ohjetta joten saisin oikean kokoisen varjostimen. Oli mukava pitkästä aikaa työskennellä paperinarun kanssa. Se on ollut ja on edelleen yksi lempimateriaaleistani. Kun sain varjostimen virkattu huomasin, että se kaipaa vielä jotain. Muistini syövereistä muistin omistavani mustaa nauhaa. Pieni, eikä niin pienenkään etsinnän jälkeen lyösin sen ja tosesin että se oli juuri se mitä varjostin kaipasikin. 

Seuraavaksi jäi vain sunnittelu ja sommittelu. Miten kaikki saadaan sopimaan keskenään. Tulin siihen tulokseen etten laita mitään mihinkään kiinni. Tämä mahdollistaa sen, että kun kyllästyy on helppo muuttaa lampua. Eli jos nyt kuitenkin haluaa ja tarvitsee juuri noita korkokenkiä niin ottaa vain ne.

Vapun kunniaksi vien lampun paikalleen ja jännitteän onko se sellainen kuin siskoni oli ajatellut. Kun kaikki osat oli paikallaan ja lamppu oikeassa paikassa, on pakko myötää että se näyttää hienolta. Eikä ikinä uskoisi, että lamppu on syntynyt kaapeistä lyödettäviltä tavaroilla.

Minä sittenkin osaan

Täällä jälleen ja nyt toivottavasti säännöllisesti. Ajatuksena on todistaa itselleni, että teen oikeasti välillä jotain ja se myös on upeaa. (Jopa omasta mielestäni) :) eli taas tästä lähdetään minun maailmaan, koittakaa jaksaa ...

Kun opiskelin Kankaanpään opistolla, himmelin osa oli tehtävä askartelukurssilla. Muuten kursista ei pääsyt läpi. Totesin, että tää ei ole minun juttuni. Valmiiksi tuli vain muutama olkihimmelin osa ja helpommasta päästä. Silloin sanoin ne kuuluissat sanot mitä ei koskaan eli EI KOSKAAN saa sanoa. Eli etten ikinä enään tee himmeliä. Nyt minun pitää myöntää, että joudun nielemään sanani (jälleen). Tyypilliseen tapaani olen pitkään katsellut mustia himmeleita.  Jotain niissä on mikä on saanut minun ajattlemaan, että ne voisivat olla hienoja jopa omassa kämpässä. Tietysti seuraava ajatus on pystyisinkö oikeasti tekemään hienon näköisiä himmeleitä?

Kun lopulta hyväksyin ,että osaan aloin hakemaan ideaani tukea tai vastusta isoltasiskolta. Samalla mietein mihin ne sitten sopisi ja uskaltaisinko tehdä ne joskus lopulta. Isosiskoni innostui, että kokeile vain ja lyösi omista varastoista musti pillejä, joille ei ollut enään käyttöä hänen asunnossaan. Aikaa kului, ja idea sai enemmän valtaa päässäni. Nyt pääsiäisenä päätin olla rohkea ja koittaa tehdä. Aluksi tietysti tutkein netin ihmeellistä maailmaa ja varmistin että omistan vielä työvälineitä joita tulen tarvitsemaan tässä hommassa. Netistä kun etsein vähän ohjeita niin lyösin mielestäni todella hyvän blogin jossa oli hienosti ja selkeästi neuvottu timanttihimmelin teon. Suosittelen suuresti. 

Alussa tietysti oli olotila ettei tästä oikeasti tule mitään. Kun olin vähän hengitellyt ja todennut jos nämä epäonnistuu kukaan ei ainakaan ole todistamassa tätä juttua. Ja ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi himmelit alkoi hahmottua. Mutta pitää rehellisti sanoa, että hienompia ne varmaan olisi ollut jos olisi alusta alkanut seurannut ohjetta, eikä vain tehnyt päästään. Kummallikin tavalla kyllä himmelit onnistuivat. Myös paikka himmelien paikka alkoi hahmottelua. Yhtäkkiä muistin että omistan kristalleja ja ne voisivat olla hienoja himmeleiden sisällä. Alkuun naureskelin, ettei tämä ole hienon näköinen, mutta toisin kävi. Loppu tulokseen olen yllättävän tyytyväinen.

Kun laitoin niitä paikalleen mietein, että kyllä niitä muutama vielä olisi voinut olla ... mutta pillit loppui kesken. Toisaalta on hyvä, ettei niitä tullut tehtyä liikaa. Nyt voi rauhassa jonkin aikaa katsella noita ja päättää tarviiko niitä oikeasti olla enemmän. 

Muutaman vuoden pääsiäiseeni on kuulunut jonkinlainen patikointi. Tietysti kun oli parisuhteessa ja oli aktiivinen koira, se oli hyvä tapa saada arkeen muutos. Olen yksinänikin käynyt ja pitänyt perinnettä yllä, mutta nytten tuli olo että pää ...

Tietysti olotilaan vaikutti myös kirja, jonka vahingossa lyösin kirjastossa. Koska olen vannoitunut Nora Robertsi fani, niin nimi kiinnitti huomioni.

On pakko sanoa, että kirja tuli luettua melkein putkeen ja nautein joka hetkestä. Ja olen kirjan teeman mukaan samaa mieltä on ihanaa aina välillä kadota Nora Robertisin maailmaan. Kumpa se maailma olisi vain totta.

Olen jo vähän aikaa ollut mitä käsityötä tässä nyt oikeasti väsäisi. On työtä joita pitäisi tehdä, mutta niiden aloittaminen ei ole tuntunut tällä hetkellä innostavalta. Ystäväni on innostunut pöllöistä ja olen miettinyt pitäisikö hänet yllättää. 

Olen nähnyt erilaisia virkattuja pöllökoruja netissä. Niitä olen pitkään jo pyöritellut ja miettinyt. Nyt ajattelin, että olisi hyvä hetki haastaa itseni ja myös saada edes jokin kudekerä pois jaloista pyörimästä. 

Pitkään annoin työn vain olla enen kuin päättelin ja vieläkään en tiedä onko se hyvä vai ei. tuskin tämä lähtee tästä kämpästä mihinkään. Toivon vain etten vain pura. Se on varmaan todellisempi vaihtoehto. Odotan vähän aikaa vielä ennen kuin päätän korin kohtalon

Vielä loppuun on laitan kuvan tyypeistä joista olen yllättäen ylpeä. Olen jo monta vuotta kuolannut kirahvia. Olen aina miettinyt, että joskus vielä. Nyt päätin, että tämä joskus on vihdoin nyt. Jämälankoja kun aina on ja niitä on hyvä käyttää pois. Ensin tien itselleni punaisen ja vihreän, niistä tuli älli ja tälli. Hämmästyi kovasti kun yleensä en nimeä mitään. Opiskelu aikana vihasin todella paljon kun työlle piti keksiä nimi. Nytten se vain yhtäkkiä tuli päähäni ja aloin pitämään niitä ällinä ja tällinä. Kaksi muuta syntyi myös jämälangoistani ja pyynnöstä sisarini nuoremman pojan tyttöystävältä, Näitä oli ihana tehdä ja yllättävän helppoja. muistin jopa ottaa ryhmä kuvan ennen kuin kaksikko lähti maailmalle. Älli ja tälli pitää hyllyllä vahtia, että olen kiltisti 

"Ajattelin että stressin poistaisi yhdet" .... Siis villasukat

Stressitaso tuntuu olevan nuosussa joten ajattelin, että jos nyt ottaisi vain kutimen käteen ja tekisi jotain. Tällöin ainakin saa ajatukset kasaan ja ehkä joitakin ongelmiaan ratkaistua. Ainakin sitä toivoisin.

Katselin taas laatikoihin ja ihmettilin mitähän lankoja siellä on ja mitä tällä kertaa käyttäisi. Jostain oli ilmestynyt yksi kerä novitan nalle hempeän vaalean vihreä sävy. Joten se käyttöön. Kauan mietein mallia ... se tuntuu olevan se haaste nykyisin. Haluaisi jotain uutta kokeilla, mutta mallit joista yläänsä tykkään vaatii enemmän lankaa. Joten etsintä oli kovaa. Vähän ajan kuluttua vastaan tuli sitten ohje lyötyi  https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/naisen-pitsineulesukat-novita-nalle. Sitten vain tekemään.


Ihan kivat näistä tuli vaikka en varmaan katsonutkaan kuvaa aloittaessani kunnolla. Nimittäin lopputulos oli vähän niinkuin yllätys. Ai, tälläsiäkö mä tein.




Tämän päivän kyllä kruunasi, ystäväni pyysi minua lenkille kanssaa. Koirapennut pääsivät tutustumaan kaupunkiin. Pienen lenkin jälkeen. Koirat jäivät vähäksi aikaan minun vastuulle.

Oli niin ihanaa rapsutella ja olla niiden seurassa. Tietysti nuorempi Uma oli pakko pitää ennemmän syllissä.

Tuli niin ikivä omaa beussiaa, kun sai pitää sellaista sylissä pitkässä aikaa. Onhan Elviskin itse ihanuus. Mutta on ihan pakko todeta että rotuna Beauceron on vienyt mun sydämen.


Ihanasta mieli kirkastus, ja sai voimia lisää.

Jotain on sentään syntynyt

Viikot menevät niin kovaa vauhtia, ettei millään tunnu pysyvän mukana. Itsetutkistelu on ollut haasteellista ja tuntuu että tuun hulluksi. Ristiriitaisin tuntein tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi. Ja jos jotain saan tehdyksi se tosiaankin näyttää siltä kuin 10 vuotias olisi sen tehnyt. Ehkä itsekritiikki on tullut taas huoppuunsa. Ja tietysti paine saada jotain tehdyksi ja saada usko itseeni, on kova.

Nyt vedetään itsekriiteerit piiloon ja esitellään ylpeänä mitä olen saanut aikaiseksi, mistä jotenkin olen ylpeä. Ekana on nyt kuva minun pitsipalloista. Valot vain niihin ja ne on niin kivat. Suunnittelin jos tekisi muutaman lisää ja sitten vasta kunnolla miettisi mihin ne laittaisi. Jokin kulhokin olisi kiva. Nyt ne piristää minua olohuoneen pyödällä muistuttaen itsestään.






Ystäväni pyysi ystävänpäivälahjaksi kännykkäpussia. Kuten aina olen NIIN ajan tasalla, eli tein sen nytten. Oli minulla ihan hyvä syykin olin ystävänpäivän aikoihin influenssassa, joten mitään ei tullut tehtyä eikä lankoja haettuja. Se myös teki sen, että lankalattu muuttui villasta puuvillaan ja sävytkin muuttuivat vähäsen.

Aikani kun olin taistellut kännykkäkotelon kanssa olin jo ihastunut sävyihin, että päätin tehdä kesälasin aluiset olohuoneen pyödälle. Kuten nykyisin aina minun asunnossa otetut kuvien värit valehtelevat. (pitäisi opetella kuvaamaan) mutta keväysen vihreää ja kivan oranssi on kyseessä. Mallina niistä käytin virkatun maton mallia, mikä on lankavan sivuilla. Tietysti vähän juoduin muokkaamaan että siitä sain oikean kokoisen.




Tässä nyt seuraavaksi on kuvasarja minun yrityksestäni tehdä jotain kivaa massoilla. Siis yritys epäonnistui monella tavalla. Sen voi kuvistakin päätellä. Kai jotain näistä keksin vielä. Tai sitten roskis on seuraava niiden osoite.

Tietysti en vielä ihan luovuta tätä tekniikkaa, koska olen kyllä onnistunutkin. Eli uutta kehiin, kun saan taas vedettyä kunnolla henkeen.





Ja lopuksi pieni kuva jämälankojen uudesta muodosta. Eli on tulut tehtyä "ihan" pari tabletin suojusta. En ole keksinyt muuta mitä voisi tehdä pienistä lankakeristä.

Ehkä nyt on aika keksiä taas jotain uutta. 

Pitkästä ja pitkästä aikaa js nyt otetaan niskasta kiinni

Huh huh hu .... aikaa täällä taas. Joka kerta kun olen aloittanut kirjoittamisen olen keksinyt kaikkea muuta tekemistä. Nyt päätin syntymäpäiväni kunniaksi, että on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä kokeilemaan kuka oikeasti olen (jälleen kerran). Tietysti tähän liittyy iso tutkimus olen käsityöläinen vai taiteilija vai VAIN OHJAAJA. Tähän viimeisen kastiin olen itseni nyt pitkään liittänyt. Sekin tietysti on jo minusta todella iso saavutus josta olen ylpeä. Tylsä blogini auttaa itseäni pysymään järjissään ja toivottavasti sen avulla lyödän jonkun vastauksen.

Joten tästä lähtee. On uskomatonta, että olen jo 35 vuotta eli nyt virallisesti vanhapiika. Tämä on jo vuosia aiheuttanut ikäkriisejä. Nyt osasin jotenkin vain rennosti ottaa sen vastaan. Huomasin eilen villasukkaa tehdessä synttäreiden kunniaksi, että ainoastaan kissa puuttuu. Olisi pitänyt varmasti pitänyt käydä varastastamassa eli lainaamansa naapurista sellaisen.

No, ei se minun pitkästä aikaa hyvää tuultani pilannut. Seuraa se kuitenkin olisi pitänyt. Synttereiden kunniaksi oli monia erilaisia suunnnitelmia, mutta lopulta vietin itseni kanssa päivän uudelleen ryhdistäytyen. Kuten kuvasta näkyy jotain sain aikaiseksi sentään.

Sain jopa pitkästä aikaa katsottua kaksi lempileffaa eli FC Venus ja Kaunotar ja hirviö piirretty.

Olen yrittänyt jämälankoja tuhota. Ja muutenkin lankoja jotka ovat pitkään ollut laatikossa. Nyt oli vaalean vihreä käsittylyssä. Kokeilen varmaan 6 ohjetta ennen kuin olen tyytyväinen loppu tulokseen. Ohjeen löysin http://uhoavagnu.blogspot.fi/2007/03/kerttu-sukat-kerttu-socks.html.  Taas villasukka varantoni laajeni yhdellä. On hyvä tehdä näillä väreillä joita muut lähipiirissäni ei tykkää, pysyy sukat ainakin omassa käytössä.


Tänään lähdin aamusta liikkeelle tai päivä se taisi olla. Pitkästä aikaa oli aurinkoinen keväinen päivä. Se varmaankin minut suuremmaksi osaksi liikkeelle laittoi. Tietysti uteliaisuuskin oli kova kun aamulla olin nähnyt ja kuulut palolaitoksen ilmestyneen lähelle. Korttelin päässä oli ollut tulipalo. Itseksini mietein minusta kuulin vain yhden auton hälytysäänet mutta niitä oli huomattavasti enemmän kyllä paikalla. Nyt kadulla haisee tai tuoksuu palanut puu.

Huomasin, että sain edes vähän herätetty liikunnan intoani. Kunto on jo lähtenyt laskuun. Onneksi kesä saa minut varmasti liikkeelle ja toivottavasti jälleen valokuvauksen pariin. Jos oppisin vähän kuvaamaan.

Takaisin päästyäni vedin henkeä ja ryhdyin hommiin. Musa soimaan ja päästän "luovuuden" valloilleen.

Yllätyin kuinka hyvältä tuntui. Tuntui, että tästä tulee jotain. Ja jotenkin oikealta. Tietysti sitten alkoi paniikki! Mutta alkuun olen jo päässyt. Tästä on hyvä jatkaa illan mittaan.Ainakin sain nämä pitsipallon kovettumaan.

Odotan jo huomisaamua, kun saan katsoa onnistunko missään? Ja siitä jatkuu suunnitelmat.

Taas nautitaan

Koko viikko on ollut menoa ja haastetta. Tapeltuani tiistaina verhojen kanssa ja torstai perjantaina tehnyt patjoihin päällisiä haastavissa asennoissa, oli aika pistää ompelukone nopeasti piiloon ja lähteä ulos nollaamaan pään. Isosiskoni lomakin on alkamassa, joten yhdessä tuumin päätettiin aloittaa hänen lomansa pienellä patikoinnilla ja samalla saan itse rentuoduttua ja nollattua itseni.

Ja millainen päivä eilinen oli. Yksi sana voi vain kuvata sitä kunnolla UPEA!.

Tällä kertaa päätimme kokeilla preiviikki-yyteri-luontolenkkiä, koska pääsiäisenä satakunnankansassa oli juttu jossa kerrottiin lenkin uudistettuna. Päätimme mennä katsomaan miten tämä nyt menee ja onko jo nyt kylttejä paremmin. Siskoni epäili sen verran kuntoaan, että päätimme että lähdemme Porin metsähautausmaalta eikä alkupisteestä.

Alkuun oli jälleen samaa engelmaa kuin ennenkin karttaa etsittiin ja miettittiin miten tää nyt taas menee. Vain yksi väärin meno. Ei tullut ihan kamalasti ylimääräistä kävely. Mutta kun pääsimme Hölinkulmaan niin, sitten alkoi sujumaan kunnolla. 

Ylämaan lehmätkin lyödettiin valitettavasti ne oli niin pitkällä etten saanut hyvää kuvaa. Ja tietysti kun olin pakannut ja miettinyt mitä minä nyt tarvisin mukanani niin pitempi putki oli unohtunut kamerareppuun. No, näillä siis mentiin.

Ja sitten pakollinen patikointi kuva. Näky edessässä menevästä oli erilainen kuin ennen ja koira jälleen puuttu, mutta seura oli upeaa. Olen todella pahoilla kuvasta siskoni.

 Pysähdyimme taikoa pitämään yhteen lintutorniin ja bongattiin lehmänkin ja vasat. Lehmät oli juuri siirtymästä paikasta toiseen.







Jotkut käyttää lintutornia lintujen kuvaamiseen. Me kuvataan lehmiä. Ja tietysti olimme myös ne kiikarit unohtaneet ettei saatu edes katsottua lintuja.

Nyt voimme hyvällä mielellä vain arvailla mitä lintuja ehkä näimme. Ei me varmaankaan oltaisi niitä edes kiikareillaa tunnistettu.

Reitti oli todellakin muutettu, mutta vain parempaan suuntaan. Reitti meni ihan rantaa pitkin ja se oli upeaa. Tietysti ilmallakin oli vaikutus miksi nautimme kaikesta todella paljon. Vaikka matkalla oli yksi ampiaishyökkäys meitä kohtiin. No, tuli vähän matkaa hölkättyäkin. Ja vielä loppu matkasta. 

Lopulta pääsimme Yyteriin. Päätimme jatkaa matkaa rantaa pitkin. Ja tämän päätöksen kun tehtiin hyvällä mielin heitimme merkit mäkeen.

Jopa uskalsimme kokeilla veden lämpötilaa. Yllätyimme kummatkin kuinka lämmitä se oli. Tuntui oikein kunnon kesältä ja rentuottuvalta kävellä rantaviivaa pitkin. auringon paistaessa. Tuli sitten vahingossa kuljettu nudistirannankin läpi. Vauhti siinä kohtaa tuli kyllä lisätty ja katsottua vain varpaisiin.

 Koitin myös leikki taiteilijaa. Mikä taas epäonnistui. No ehkä joskus.

 Jälleen ihailin lainelautailijoita tai mitä nämä oli. Pitkään olen ollut kiinnostunut surffailusta ja melkein kaikistä vedessä tapahtuvista harrastuksista.


Nyt tein päätöksen, että seuraavana kesänä toteutan jonkun niistä. Otan siskoni nuoremman pojan mukaan ja päätemme jonkun lajin ja kokeilemme.


Eli todennäköisesti minä olen ihan kuollut 5 minuutin jälkeen. Ja laji ei onnistu mitenkään. On ainakin kokeiltu.


Ja nytten kun tavoite on laitettu se tarkoittaa myö sitä, että vuosi aikaa treenata vatsalihakset ja käsilihakset hyvään kuntoon. APUA! mitä minä taas olen saanut päähäni.

Lopulta pääsimme loppu pisteelle!

 Ja tämä oli ansaittu palkinto ja näky. Noin 17,6 kilsaa takana ja upea ilma.

 Saimme kyllä kyydin takaisin, ettei tarvittunnut tällä kertaa kävellä takaisinkin. Saunan jälkeen aloimme tekemään ruokaa. Viime kesänä lyösimme gloria-lehdestä kasvispaellan ohje. Kokeilimme sitä silloin pannussa ja se oli tosi hyvää. Nytten päätimme tehdä sitä uudestaan vaikka nytten kokeilimme muurikkaa. Siskoni nuorin poika avopuolisonsa kanssa ilmoitti heti, että hekin haluaa.

Vegepaella
4 annosta

2 Salottisipulia
2 Valkosipulinkynttä
1 Purjo
1 Fankoli
1 dl Oliiviöljyä
1/2 g Sahramia
2 Tähtianista
1 rkl Tomaattipyreetä
3 dl Risotto- tai puuroriisiä
9 dl Kasvislientä
1 Kesäkurpitsa
1 Punainen paprika
1 Keltainen paprika
n. 1 dl perattuja herneitä
n. 1 dl Pinaattia tai nokkosia
1 sitruuna
2 tl suolaa
3-4 kierrosta mustapippuria myllystä
3-4 rakuunanoksaa
3-4 Lehtipersiljanoksaa
1 tl savupaprikajauhetta

1. Lämmitä muurikka tai laakea paistinpannu keskilämpöiseksi. Kuori ja hienonna salotti- ja valkosipulit. Pese ja leikkaa purjo renkaiksi. Paloittele fenkoli pieneksi kuutioiksi.
2. Kaaada oliiviöljy pannuun. Kuullota valkosipulia ja salottia öljyssä5 minuuttia, lisää sitten purjo ja fenkoli ja kuullota 5 minuuttia lisää. Lisää sahrami, anikset ja tomaattipyree ja kuulllota vielä 5 minuuttia.
3. Lisää suola ja riisi ja sekoita tasaiseksi. Lisää kasvisliemi ja hauduta 15 minuuttia. Jos käytät puuroriisiä, haudutusaika voi olla jopa 35 minuuttia ja nesteen määrä 2-3 dl suurempi.
4. Paloittele kesäkurpitsa ja paprikat riisin kypsyessä. Perkaa herneet. Pese pinaatit tai jos käytät nokkosia, ryöppää ne.
5. Kun riisi alkaa olla kypsää ja neste melkein haihtunut, lisää kasvikset ja anna paellan hautua 2-3 minuuttia. Mausta sitruuna mehulla, mustapippurilla, yrteilla ja paprikajauheella.

Vaikka sähläys oli kova. Ja poltimme sipulit. Lopputulos oli aivan uskomattoman hyvä. Se kruunasi koko upean päivän. Ruokaan meni mausteita noin määriä ja lisäsimme valkoviiniäkin kun muuta nestettä ei ollut sillä hetkellä käsissä, Mutta tätä pitää tehdä pian uudelleen taas.

Lopuksi pieni kurkistus puutarhaan ja aikasempiin betonityöhin. Ja rentuottava ilta on siinä.

 Nyt on hyvä taas jatkaa uusiin seikauluihin.

Ihan aina teen mitä pitää

Viimeinen hetki, kun pitää tehdä viimeisiä kouluraportteja, jos haluan ikinä valmistua. Ja jälleen omaan tapaani teen aivan kaikkea muuta kuin pitäisi. Jopa imurointi on alkanut kiinnostamaan kovasti. Pelko, että alan pian konttaamalla pesemään lattioita, laittoi asiat tärkeys järjestykseen. Eli sain lopulta sen raportin tehtyä. Nyt jännitän kovasti ollaanko oikeasti maalissa vai ei. En millään tunnu uskoa, että voisin oikeasti valmistua ammattiin. Tämä on toisaalta onnellinen hetki tein sen, mutta toisaalta surullinen hetki, kuvittelin aina että juhlin tätä itselle tärkeinten ihmisten ja eläinten kanssa. No, katsotaan mitä keksin kun paperit on kädessäni jos on.

Ja tässä on tulos siitä mitä tulee tehtyä, kun pitäisi kirjoittaa koulun raporttia. No, äiti sai pari koria, mitä kaipaili. Toivottavasti on oikean kokoisia. Itsekin sain koreja ja pari patalappua. Kai pitää ajatella positiivisesti, en ihan kaikkia kuteita ehtinyt virkata. Ja tuskin niitäkään olisi muuten tullut aloitettua. Nyt kun jaksaisi vielä jatkaa niiden tekemistä.

Tai sitten vain istun sohvaalla ja nautin tunteesta, että se raportti on kirjoitettu. Ja pelottava elämä on jatkumassa.

Hyvästit harjoittelu paikka

Olin niin onnekas kun olen saanut kokeilla unelma työpaikassa työskentely. Vaikka oli vain harjoittelu kyseessä, ihanaa oli. Nyt tietää mihin tähdätään. Kokemusta tuli ja ihania työtä sai tehdä oikein luvan kanssa. Ja tietysti ihmiset olivat aivan ihania.

Matka jatkuu eteenpäin. Vähänaikaa kaksi minun tekemää mallia on Porin Taitoshopin ikkunassa. Olen niin ylpeä, jos vai voi olla. Hyvä minä.

Eka kasvi on sitten hankittu

Olen jo jonkun aikaa meittinyt, että jotain vihreetä pitäisi asuntooni hankkia. Ennen rakastin erilaisista kasveista. Ja vielä vähän erikoisemmat ovat olleet lähellä sydäntäni.Tietysti koiran pennun myötä kasvit sai kokea monenlaisia kekumuksia. Rinon mielestä aina on ollut, että jos mikä vain tippuu lattialle, sen jälkeen se on Rinon omaisuutta. Eli jos häntä nyt "vahingossa" tiputtaa kasvin maahan, silloin sillä voi leikkiä. Tämä verotti aika monta kasvia. Ja vielä nytten kun muutin jotin vanhaan kotiin kaikki kasvit. Vasta myöhemmin tajusin surra tätä asiaa. Olen huomannut, että jälkiviisaus on paras viisaus. Ja pitäisi ajatella asioita kunnolla ennen kuin tekee päätöksi.

No, se siitä. Tutkiessani tavaroita lyösin värimultaa eli vesipolymeeriä. Vähän piti miettiä, että mitä ja mistä tälläistä on tullut minulle. Aikani kun mietein muistini perukoista muistin äitini joskus hehkutti sitä ja antoi ne minulle. Nyt päätin, että pakko kokeilla. Turhaan sitä säilyttää vain laatikon pohjalla. Ja vielä kun on ollut niitä kasveja ikävä. Sen verran epävarmana olen tähän projektiini, että ostin halvan kasvin. Ettei vain harmita.



Tämä oli jo aluksi jännittävä projekti. Ensin en tajunnut kaikka paljon niistä pusseista oikein saa. Onneksi tajusin tehdä ensin puoli satsia. Ajatuksissani oli, että teen loput seuraavana päivänä. Nimittäin valmiin "multaan" valmistuminen kesti 4 tuntia. Ja minut tuntien uskalsin vasta illalla alkaa kokeilemaan.

Valmiisita kun tuli. Nauroin että huomaa, että minä olen tekemässä. Eli en putsannut ihan riittävän hyvin multaa pois. Nyt tämä sisältää myös mustia kohtia. Väri oli kyllä musta kiva.

Nyt enää jää nähtäväksi kuinka tämä oikeasti toimii.

Ainoa ehkä pettymys on, että väri alkaa pikku hiljaa katoamaan. Toi väri oli mustqa se kaikkein kivoin juttu tässä kaikessa. Mutta ei ainakaan kasvi ole värjääntynyt. Ja kasvikin on lyötänyt oman paikansa. Positiivisena on sanottava ei ainakaan tarvitse muistaa kastella. Minulle vain plussaa.

  Toinen projektini oli kasvis ruoka jota ystäväni tarjoili minulle. Alkuperäinen linkki ja ohje lyötyy tästä http://mokinkeittiossa.blogspot.fi/2015/05/2015-05-13-taasen-kerran-kissavahtina.html. Omaan tyyliin vahingossa muutin sitä. Tuli laitettua sipulia, oreganoa ja rosmariinia tomaattimurskaan. Jätin myös valkosipulin pois, koska kämpässäni ei ollut sitä. Laitoin myös näihin homejuustoa.

Hyvää oli vieläkin. Tästä taisi tulla minun lemppari ruokaa. Helppoa tehdä ja ravitsevaa. Ja pienillä muutoksiallla saa erimakuista. Iso kiitos vielä ystäväni.

Erilainen vappu ja viikon tapahtumia

Viikon olen tehnyt käsitöitä harjoittelupaikassa ja kämpälläni. Huomasin jälleen hurahtaneen erilaisia juttuja kokeilemaan. Ja sen olen huomannut eli vappun kunniaksi päätin lähteä ulos jos sää vain sallisi. Eli mistäköhän taidan lyötää jälleen itseni.....

Lintutorniltahan paikkani taas lyösin. Ja tällä kertaa paikka oli ihan tyhjäkin. 

Joten pääsin kunnolla ajattelemaan ja tekemään päätöksi. kuvatessani vappumuistoa hermittelin, että serpentiini ja pallot olivat unohtunut. 

Ainakin huolet jälleen unohtuivat ja elämäni tuntui taas järkevältä. Ja sillä oli vielä suuntakin.

En pitkää matkaa kävellyt polulla, mutta joka hetki oli niin ihana. 

Tällä kertaa matkakin oli järkevä eikä rakkoja tullut. Lyötyi myös vanhaja tuttuja maisemia ja muistot nuosi tietysti pintaan. Siltikin taas sain voimaa ja rauhaa luonnosta. Sitähän lähdin etsimään.

Matkalla takaisin päin soitin isosiskolle, että saanko kylmän joutuvan heidän terassilla, kun on matkan verralla.

Tässä se on kylmät juomat. Maistui kyllä hyvältä, vaikka vain 16,6 kilsaa kävelin/patikoin.

Yksi siideri muuttui kahdeksi ja niin edelleen. Mutta kyllä jotain syntyikin. Vanhaa kukkapenkkiä isonnettiin naisvoimalla. Ja olimme lopputulokseen todella tyytyväisiä.

Ruoka maistui tämän jälkeen todella hyvältä. Tai sanotaan, että alku kesästä grilliruoka on aina hyvää. Ja alkuun vielä kun oli valkoparsaa alkuruokana. Olin todella tyytyväinen päätökseen poiketa ja syödä. Ja illan päätteeksi oli todella lähellä, etten poikennut lähi baariin tapaaan ystävääni joka oli töissä siellä. Tällä kertaa en sisälle asti mennyt, mutta olin yllättynyt kuinka lähellä se oli. Se oli ensimmäinen kerta sinkuuteni aikana, että edes ajattelin kunnolla menoa. Seuraavalla kerralla varmasti jo onnistun varmaan. Toivon vain, että miehetkin ymmärtävät, että baarin voi mennä pitämään hauskaa itsensä takia. No katsotaan mitä elämässäni tapahtuu.

Sitten viikon kokeilut. Tälläi kun katselee tuntuu, ettei ole kunnolla saanut mitään aikaiseksi. Mutta luomisen tuska on usein tuskallista.

Tämän viikon hommanani on ollut syksyisen kranssin teko. Ja tämän tekeminen on saanut yhden jos toisenkin pään sattumaan. No, ei ihan. Olemme huomanneet, niin monta kuin ihmisiä on niin monta mielipidettä. Kranssin itsensä teko oli helppoa ja hauskaa. Mutta sitten päästiin koristeluihin. Kranssin piti olla syksyinen ja erilainen kuin ensimmäinen malli. Minusta tuntui, että melkein kaikki tekniikat ja kokeilut tuli käyteä läpi ennen kuin keksein mitä tehdä. Ja sekin tapahtui vahingossa. Tähän olimme kaikki tyytyväisiä. nyt se näyttää jotenkin kivalta.

Betoni kokeiluni ja mallini ovat myös tällä viikolla jatkuneet. olen saanut ottaa ne muoteista pois. Nyt tietenkin kun on minusta kysymys ongelmana tuli mitä tehdä; maalata, hiota. Eli millaisista malleista ihmiset tykkäisivät. Näitä ajatuksia vielä nytkin pääni pyörittää. En osaa päätää. Tiistaina kaikki pitäisi olla valmiina. Eli kiire tulee. Ja tuskin olen itsekään tyytyväinen. Koitan koko ajan sanoa itsellini, kunhan minun ammattiosaamisnäyttä mallien suhteen menee läpi niin kaikki on hyvin. Katsotaan miten akan käy ja mitä tästä oikein tulee.

Keskiviikkona sain vielä yhden homman torstaiksi. Oli tälläisen massan tekemisen. Naureskelin muille, että ilmeisesti en ole saanut lapsene tarpeeksi leikkiä veden kanssa kun vielä pitää leikki. No, sitten todettiin, että sitä tämä on eri materiaalien kanssa leikkimistä. Ja mitä enemmän lapsimaisuutta tuo esiin sitä perimpi. Ja tietysti mitä enemmän uskaltaa kokeilla sitä parempi. Sen kun vielä oppisin. Mikään ei ole epäonnistunut. Jos työ menee pieleen pystyy sanomaan muille, että näin ei kannata tehdä.

Ja lopuksi kuva minun nyt ikiomasta matosta. Se on valmis ja menossa paikalleen. Olen ylpeä itsestäni. 

 Tästä on taas hyvä lähteä kohti uutta viikkoa. Se sisältääkin jännitystä, kun pitää ammattiosaamisnäytöt suorittaa.