Viikonloppu vapaa

On ollut sen varran vilskettä ja muutenkin ohjelmaa, että hengähdys tauko oli ihana tieto. Päätin oikein kunnolla nauttia ja kokeilla jotain kivaa. Ja vielä kun oltiin väsytetty Rino aikasempana päivänä, niin sain vain nauttia. Vielä kun tein pidemmät lenkit päivällä, niin Rino nukkui ja minä nautein. Siis kotona oltiin vain minä ja Rino.

 Tämän näköinen kaveri minulla oli koko illan. Siis täydellinen kaveri.

Koska sain vain tehdä itsellinen ruokaa, niin ei se niin terveellistä ole. Ei todellakaan. Pitsa kuva on huono, mutta minun peruspitsa oli alkuillasta tarjolla. Eli katso mitä jääkaapissa oli ja tee niistä. Vuskasin sen verran että ostin valmispohjan. Syyllinen olo, mutta ei se nyt haitannut niin paljoa.

Tosi myöhään illalla tein vielä nacho sekoituksen uunissa. Ainoa huonopuoli oli se etten saanut kaikkia tuhottua. Minun ihan suosikkeja iltapaloja. No, muutenkin rakastan tex mex - ruokia.

Pari tavallista tunnelma kuvia.















Oli ihanaa. Sain taas vähän ladattua itseäni ja sain kokeilla uutta ja kokoilla. Monet kokeilut tuli purettua. Mutta sainhan minä jotain valmiiksikin. Seuraavaa vapaa iltaa jo odotan kovasti mitä kivaa sitten keksin.

Päivällä tutkein kudonta tavaroita, niin lyösin kuteita. En muistanut että omistan jotain vielä. Päätin ihan huvin vuoksi tehdä korin. Ranne kiitti taas kun piti nopeasti sen tehdä.

Kokeiluna tein keltaiset tähdet. Se oli varmaan aina kokeilu mikä onnistu. Tai ainakin itse pidin niitä kivoinna.

Perinteiset villasukatkin syntyi päivän aikana. Välillä on hyvä palata perinteiseen. Ei ainakaan vähään aikaan tarvi tehdä perinteisiä sukkia. Tylsää.

Rino 3.v. eli iso jätkä

Viikonloppuna vietettiin Rinon syntymäpäivää. Omitusta ajatella, että jo 3 vuotta tai toisaalta vasta 3 vuotta. Leikkisyys ja mun vieressä olo ei mihinkään kadonnut vaikka kuinka yritin sanoa, että oot nyt jo aikuinen.

Koitin monta päivää ottaa "virallista" valokuvaa. Haasteellista se oli, kun yksin yritin. Tuli näytä takapuoli ja haistelu kuvia. Mikko oli suorittamassa ensiapu 2, joten Rino sain olla lauantai mun kaa ja sunnuntaina pääsi sitten häröilemään kurssille.

 Aino melkein upea kuva on tässä.

Rinon olleessa Mikon mukana, ulkoilu tapahtui pelastus alueella. Ja Rinohan ei mihin mene tutkimaan ....

 ..... Eikä kiipeä mihinkään mihin.

Nyt matka käy koiratapahtumaan

Koska Mikko ja Rino on pelastuskoira hommiin eksyneet, ja vielä kun aloimmme tekemään hälytysliivejä ihmiselle ja koirille omialiivejä, olimme matkalla esittelemään toimintaa ja omaa yritystä. Jännitystä oli paljon ilmassa. Siis mulla. Muutamat mallit jota oltiin saatu tehtyä oli matkassa, muita käsityötä ja aloe vera- tuotteita. 

Nopeasti tehty käyntikortti. Asian se ainakin ajaa.

Olimme jo jonkin aikaa miettineet miten korvikset ja avaimperät oli hyvä säylyttää ja esitellä. Mikko väsäsi mulle tälläisen. Sitä parannellaan vielä jossain vaiheessa, mutta nyt se lähtee mukaan. Jossain vaiheessa sen paikka tulee olemaan mun työhuoneessa navetassa.

Oli ihana neuloa pikkukoiralle neule. Ainoa haitta juttu oli, ettei sitä saanut kokeilla kenellekään. 

Tästä syystä kuvaaminenkin oli haasteelllista.

Viimeisenä kuvana on koirian vetovaljaat, jotka värinsä takiakin jo herättää huomiota.

 Olihan miellä muutakin, mutta muutamat joista voin edes vähän olla ylpeitä. Ihan kivasti väkeä oli. Sain puhua myös Spekostakin ja aloe verasta ihan kivasta. Kai tää mun pelko vielä joskus katoaa.

Vierailijoita

Erikoisia vierailijoita tuli pihaan tänään. Oli pakko kuvata, kun oikein pitkään poseerasi ikkunan edessä.

Kerrankin sain leikkiä luontokuvaajaa. Näitä oli paljon helpompi kuvata kun Rinoa.

Nopea

Aina ei saisi olla niin itsekriittinen. Se vaikauttaa hommia. Tietysti se tuo myös lisä jännitystä, kun miettii tuleeko työ valmiiksi. Ja myös kun tekee jollakin joka on itsekkin käsillä tekevä.  

Kaikki sai alkunsa kun sain kiirellisen soitin siskoltani viikko sitten. Ne synttärit, oli melkein ekat sanat. Ehditkö neulomaan pitkät villasukat viikossa. Vaistaus on siihen tietysti. Ja sitä sitten tekemään. 

Nyt voin sanoa, että normaali oloissa tämä ei olisi ollut ongelma. Kun en ollut tyytyväinen jälkeeni tai väri vaihtoehtoihin tai lankavalintoihin purin todella usein. Jopa niin paljon, että jopa Rinon ja Mikon pelastuskoiraharjoituksissa, istuin autossa ja tien sukkaa. Kokemus sekin. Sormet alkoi jäätymään. (olin mukana sen takia, että harjoitusten jälkeen alkaa mun ja Rinon agility)

Mutta valmista tuli ja vielä aikataulussa. Samalla sain viimeisenä päivänä vähän lusmuilla. Tässä valmiit sukat nyt on. Pieniltä näyttää, mutta arvattujen mittojen mukaan ne on tehty.

Matkaan lähti vielä kuvassa ekana olevat villasukkakorvikset. Toivottavasti juhlat ovat hauskat ja synttärisankari tykkää lahjasta.

Tylsää ... no siitäkin jotain syntyy kai

Mitenhan sitä uutta vuotta viettäisi. Tänä vuonna otin uuden vuoden vastaan tehdän käsityötä. Vain jotain pientä. Tulee hyvä mieli kun välillä näkee kunnolla, että valmista tulee.

Tässä muutamia korvakoruja joita tein. Ihanaa kun sain kokeilla, malleja ja värejä. Ja vielä kun näkee lopputuloksen nopeasti

Olemme monessa tapahtumaan, jossa pitäisi mainostaa tuotteita. Vaikeaa on, kun niitä ei ole. No paljon kuitetaan tehdä ja arvailla mistä ihmiset tykkää. Tämä on vaikeaa ainakin mun mielestä.

Näytä ei ole tehty omalle koiralle. Meillä on näihin niin väärällänlainen koira.



Ja tuskin uskaltaisin laittaa tollaista Rinolle. En tietäisi mistä itseni lyötäisin.