No, se siitä. Tutkiessani tavaroita lyösin värimultaa eli vesipolymeeriä. Vähän piti miettiä, että mitä ja mistä tälläistä on tullut minulle. Aikani kun mietein muistini perukoista muistin äitini joskus hehkutti sitä ja antoi ne minulle. Nyt päätin, että pakko kokeilla. Turhaan sitä säilyttää vain laatikon pohjalla. Ja vielä kun on ollut niitä kasveja ikävä. Sen verran epävarmana olen tähän projektiini, että ostin halvan kasvin. Ettei vain harmita.
Tämä oli jo aluksi jännittävä projekti. Ensin en tajunnut kaikka paljon niistä pusseista oikein saa. Onneksi tajusin tehdä ensin puoli satsia. Ajatuksissani oli, että teen loput seuraavana päivänä. Nimittäin valmiin "multaan" valmistuminen kesti 4 tuntia. Ja minut tuntien uskalsin vasta illalla alkaa kokeilemaan.
Nyt enää jää nähtäväksi kuinka tämä oikeasti toimii.
Ainoa ehkä pettymys on, että väri alkaa pikku hiljaa katoamaan. Toi väri oli mustqa se kaikkein kivoin juttu tässä kaikessa. Mutta ei ainakaan kasvi ole värjääntynyt. Ja kasvikin on lyötänyt oman paikansa. Positiivisena on sanottava ei ainakaan tarvitse muistaa kastella. Minulle vain plussaa.
Hyvää oli vieläkin. Tästä taisi tulla minun lemppari ruokaa. Helppoa tehdä ja ravitsevaa. Ja pienillä muutoksiallla saa erimakuista. Iso kiitos vielä ystäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti