Vähän sitä ja vähän tätä

Olimme kävelyllä isonsiskoni kanssa ja tavoistamme poiketen reittimme kulki kaupungin läpi. Koska olimme kaupungissa katsoimme näyteikkunoita matkallamme. Ja yhtäkki saimme idean lampusta. Rakas siskoni on pitään etsinyt sopivaa pikku lamppua hyllykköön, lyötämättä oikean kokoista ja mallista. Ja vielä kun sen pitäisi olla sellainen, että kaikki tykkäävät. 

Kävellessämme ideoimme ja myös mieteimme mitä kaapeista lyötyy. Itsekkin oikein innustuin ja ajattelin, että pitää oikein laittaa idea päähäni hautumaan. Ja mietein miten saisin kaikken mitä ideoimme toimimaan. 

Pian tarvittavat asiat olivat sohvapyödällä. Korkokengät (jotka ovat kamalan tuntuset jalassa), rikkinäinen lampunvarjostin, paperinarua uuden lampunvarjostumen tekemiseen, tyhjä sikarilaatikko (ollaan ainakin vähän otettu perheen miestä mukaan lopputulokseen), helmet, iso musta kukkanen ja tietysti lampun pohja. 

Katsellesani tavaroita edessäni, vieläkin mietein tuleeko tästä mitään. Ja onko kaikki tyytyväisiä lopputulokseen. Mutta hetken mietinnin jälkeen oli vain aloitettava tämä uusi erilainen projekti.

Aloitin ainoasta asiasta jonka varsinaisesti piti tehdä eli lampunvarjostin. Olimme sopineet se olisi valkoinen hattu, johon saisi mustan kukkasen kiinni. Paperinaru sopi minusta hyvin tähän tarkoitukseen, koska se päästää valoa kuitenkin jonkun verran läpi. Muistin nähneeni Lankavan sivuilla jonkinlaisen hatun ohjeen. Joten sinne ja sieltä lyötyi tälläinen ohjeen.Tietysti piti ottaa pienempi virkuukuokku ja muuttaa ohjetta joten saisin oikean kokoisen varjostimen. Oli mukava pitkästä aikaa työskennellä paperinarun kanssa. Se on ollut ja on edelleen yksi lempimateriaaleistani. Kun sain varjostimen virkattu huomasin, että se kaipaa vielä jotain. Muistini syövereistä muistin omistavani mustaa nauhaa. Pieni, eikä niin pienenkään etsinnän jälkeen lyösin sen ja tosesin että se oli juuri se mitä varjostin kaipasikin. 

Seuraavaksi jäi vain sunnittelu ja sommittelu. Miten kaikki saadaan sopimaan keskenään. Tulin siihen tulokseen etten laita mitään mihinkään kiinni. Tämä mahdollistaa sen, että kun kyllästyy on helppo muuttaa lampua. Eli jos nyt kuitenkin haluaa ja tarvitsee juuri noita korkokenkiä niin ottaa vain ne.

Vapun kunniaksi vien lampun paikalleen ja jännitteän onko se sellainen kuin siskoni oli ajatellut. Kun kaikki osat oli paikallaan ja lamppu oikeassa paikassa, on pakko myötää että se näyttää hienolta. Eikä ikinä uskoisi, että lamppu on syntynyt kaapeistä lyödettäviltä tavaroilla.

Minä sittenkin osaan

Täällä jälleen ja nyt toivottavasti säännöllisesti. Ajatuksena on todistaa itselleni, että teen oikeasti välillä jotain ja se myös on upeaa. (Jopa omasta mielestäni) :) eli taas tästä lähdetään minun maailmaan, koittakaa jaksaa ...

Kun opiskelin Kankaanpään opistolla, himmelin osa oli tehtävä askartelukurssilla. Muuten kursista ei pääsyt läpi. Totesin, että tää ei ole minun juttuni. Valmiiksi tuli vain muutama olkihimmelin osa ja helpommasta päästä. Silloin sanoin ne kuuluissat sanot mitä ei koskaan eli EI KOSKAAN saa sanoa. Eli etten ikinä enään tee himmeliä. Nyt minun pitää myöntää, että joudun nielemään sanani (jälleen). Tyypilliseen tapaani olen pitkään katsellut mustia himmeleita.  Jotain niissä on mikä on saanut minun ajattlemaan, että ne voisivat olla hienoja jopa omassa kämpässä. Tietysti seuraava ajatus on pystyisinkö oikeasti tekemään hienon näköisiä himmeleitä?

Kun lopulta hyväksyin ,että osaan aloin hakemaan ideaani tukea tai vastusta isoltasiskolta. Samalla mietein mihin ne sitten sopisi ja uskaltaisinko tehdä ne joskus lopulta. Isosiskoni innostui, että kokeile vain ja lyösi omista varastoista musti pillejä, joille ei ollut enään käyttöä hänen asunnossaan. Aikaa kului, ja idea sai enemmän valtaa päässäni. Nyt pääsiäisenä päätin olla rohkea ja koittaa tehdä. Aluksi tietysti tutkein netin ihmeellistä maailmaa ja varmistin että omistan vielä työvälineitä joita tulen tarvitsemaan tässä hommassa. Netistä kun etsein vähän ohjeita niin lyösin mielestäni todella hyvän blogin jossa oli hienosti ja selkeästi neuvottu timanttihimmelin teon. Suosittelen suuresti. 

Alussa tietysti oli olotila ettei tästä oikeasti tule mitään. Kun olin vähän hengitellyt ja todennut jos nämä epäonnistuu kukaan ei ainakaan ole todistamassa tätä juttua. Ja ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi himmelit alkoi hahmottua. Mutta pitää rehellisti sanoa, että hienompia ne varmaan olisi ollut jos olisi alusta alkanut seurannut ohjetta, eikä vain tehnyt päästään. Kummallikin tavalla kyllä himmelit onnistuivat. Myös paikka himmelien paikka alkoi hahmottelua. Yhtäkkiä muistin että omistan kristalleja ja ne voisivat olla hienoja himmeleiden sisällä. Alkuun naureskelin, ettei tämä ole hienon näköinen, mutta toisin kävi. Loppu tulokseen olen yllättävän tyytyväinen.

Kun laitoin niitä paikalleen mietein, että kyllä niitä muutama vielä olisi voinut olla ... mutta pillit loppui kesken. Toisaalta on hyvä, ettei niitä tullut tehtyä liikaa. Nyt voi rauhassa jonkin aikaa katsella noita ja päättää tarviiko niitä oikeasti olla enemmän. 

Muutaman vuoden pääsiäiseeni on kuulunut jonkinlainen patikointi. Tietysti kun oli parisuhteessa ja oli aktiivinen koira, se oli hyvä tapa saada arkeen muutos. Olen yksinänikin käynyt ja pitänyt perinnettä yllä, mutta nytten tuli olo että pää ...

Tietysti olotilaan vaikutti myös kirja, jonka vahingossa lyösin kirjastossa. Koska olen vannoitunut Nora Robertsi fani, niin nimi kiinnitti huomioni.

On pakko sanoa, että kirja tuli luettua melkein putkeen ja nautein joka hetkestä. Ja olen kirjan teeman mukaan samaa mieltä on ihanaa aina välillä kadota Nora Robertisin maailmaan. Kumpa se maailma olisi vain totta.

Olen jo vähän aikaa ollut mitä käsityötä tässä nyt oikeasti väsäisi. On työtä joita pitäisi tehdä, mutta niiden aloittaminen ei ole tuntunut tällä hetkellä innostavalta. Ystäväni on innostunut pöllöistä ja olen miettinyt pitäisikö hänet yllättää. 

Olen nähnyt erilaisia virkattuja pöllökoruja netissä. Niitä olen pitkään jo pyöritellut ja miettinyt. Nyt ajattelin, että olisi hyvä hetki haastaa itseni ja myös saada edes jokin kudekerä pois jaloista pyörimästä. 

Pitkään annoin työn vain olla enen kuin päättelin ja vieläkään en tiedä onko se hyvä vai ei. tuskin tämä lähtee tästä kämpästä mihinkään. Toivon vain etten vain pura. Se on varmaan todellisempi vaihtoehto. Odotan vähän aikaa vielä ennen kuin päätän korin kohtalon

Vielä loppuun on laitan kuvan tyypeistä joista olen yllättäen ylpeä. Olen jo monta vuotta kuolannut kirahvia. Olen aina miettinyt, että joskus vielä. Nyt päätin, että tämä joskus on vihdoin nyt. Jämälankoja kun aina on ja niitä on hyvä käyttää pois. Ensin tien itselleni punaisen ja vihreän, niistä tuli älli ja tälli. Hämmästyi kovasti kun yleensä en nimeä mitään. Opiskelu aikana vihasin todella paljon kun työlle piti keksiä nimi. Nytten se vain yhtäkkiä tuli päähäni ja aloin pitämään niitä ällinä ja tällinä. Kaksi muuta syntyi myös jämälangoistani ja pyynnöstä sisarini nuoremman pojan tyttöystävältä, Näitä oli ihana tehdä ja yllättävän helppoja. muistin jopa ottaa ryhmä kuvan ennen kuin kaksikko lähti maailmalle. Älli ja tälli pitää hyllyllä vahtia, että olen kiltisti