Täällä ollaan

Nyt tavarat on vaihtaneet (melkein kaikki) paikaa. Ainakin sänky on uudessa asunnossa. Koska koko asunnon osto ei ollut suunniteltu, ohjelmaa riittää. No saan kokeilla "yksin" olemista heti. Tietysti Rino on minun seurana.

Suostuin tähän ehtona, että netti ja telkkari toimii. Tässä kuvana miten meillä asennettiin antenni. Hyvin toimii. Nopeasti minä ja Rino totuttiin hyppimään johdon yli kun mentiin keittiöön.

Sain ruokaa ja juomaa ja katsottuun muutama leffakin. Oli ihana nauttia hiljasuudesta ja kynttilän valosta. Tästä kai on hyvä lähteä eteenpäin. Tunnelmaa ainakin 1800-luvun alussa rakennetussa hirsitalossa on.

Tarvitaanko me noi kaikki?

Perjantaina saapui puulasti. Vaikka vielä emme nuku uudessa paikassa, puutyöt kutsui meitä. Oma epäilys, tarvimmeko kaikki noi puut. Ja tietysti mihin ne saadaan mahtumaan. APUA!

Samalla saimme totulle "maalla"asumiseen. Asuntomme on ihan keskustassa, vaikkei se siltä tunne. Omituista katsoa, kun kaikki on uutta ja valkoista. Edelliset asukkaat tekivät remontin vaikkeivat ikinä asuneet täällä.




Rino on alkanut kotiutamaan tai sitten se vain johtuu minun lahjonnan taidosta.

Tavaroita tuodaan vähitellen. Vielä on ihan tilavaa.








Ulkona oma työmieheni tekee tuhojaan. Nauttii kunnolla olostaan. Onneksi minulle on luvattu, että saan tehdä omaan tahtiin ja oman halun mukaan. Ilmeiseti minun halutaan kotiutan ja nauttivan olostani.

Kaupunkilaisena en muista, koska olen omistanut viimeksi saappaat. Nyt ne oli pakolliset ostos. En ihan saanut sellaisia kun ensin kuvittelen. En jaksanut vain etsiä. Perus mustaa en suostunut ottaa, joten valkoinenhan niiden pitää olla. Jo ekan kerran jälkeen mietein kannattiko tämä valinta. No, ainahan ne saa puhtaaksi.

Tässä sitä nyt ollaan pienen punaisen mökin virallinen omistajana. Oikein kunnon emännältä tuntuu... kai tää tunne lähtee vielä pois.







Tästä se lähtee .... siis pinoaminen  .... kai sen nopeasti oppii.

Uusi asunto ja omenapuut

Nyt se on vihdoin tapahtumassa muutto edessä. Ennen kuin kunnolla tavaroita kannetaan sisälle niin katse pitää laittaa takapihalle. Asunto on pitkään ilman asukaita ja sen takia takapihan omenapuihin ei olla tehty mitään. Saimme tietää, että nyt alkaa olla viimeisett hetket ekaan karsinta hetkeen. joten sitä tekemään.




 On omenapuut näinkin upeita. Mutta oma kaupunkilaisuus taas nostaa päätään. Mistä mä tiedän mitä leikataan.

Pari hienostelu kuvakin tuli otettua, kun ei tiedä mitä tekis.

Yllätyin, kun Rino pysyi nätisti pihassa vaikkei missään ole kunnolla aitaa.

Joki maisemaa ja vähän harvennetut omenapuut on hienoja. Olen ylpeä meistä.

Onneksi omastan oman apinan. Tai en nyt aina tiedä onko se niin hyvä asia. No ei tarvinnut ekaksi hankkia tikkaita, että saadaan omenapuut leikattua

Syntymäpäiväni

Olen pitkän aikaa sanonut, mitä haluan tehdä syntymäpäivänäni. Siis olla vain pyjämähuosuissa ja katsella leffoja. Toivomukseni ei ihan onnistunut. Pääsiäinen siis kunnolla taas sekoitti tämän asian.

Itse synttärilahjani oli siis, että sain jäädä kotiin siksi aikaan kun muut kävivät sukuloimassa Kellahdella. Samalla Rino ulkoiletettiin. Sain lahjana myös Rinosta kuvia. Oli kiva nähdä ettei vauhtia puuttunut tältäkään reissulta.

 Liikunnan ja sukuloinnin jälkeen minut haettiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja rauhallisesta koirasta. mikä oli todella ihanaa, vaikka piti laittaa vaatteet päälle. Rino ihmetteli undulaatteja tai niiden ääntä kun raukka ei päässyt niitä lähelle. Ja me muut vain nautittiin ruuasta ja seurasta.

Joten hyvää syntymäpäivää minä.