Lintutorniltahan paikkani taas lyösin. Ja tällä kertaa paikka oli ihan tyhjäkin.
Joten pääsin kunnolla ajattelemaan ja tekemään päätöksi. kuvatessani vappumuistoa hermittelin, että serpentiini ja pallot olivat unohtunut.
Ainakin huolet jälleen unohtuivat ja elämäni tuntui taas järkevältä. Ja sillä oli vielä suuntakin.
En pitkää matkaa kävellyt polulla, mutta joka hetki oli niin ihana.
Tällä kertaa matkakin oli järkevä eikä rakkoja tullut. Lyötyi myös vanhaja tuttuja maisemia ja muistot nuosi tietysti pintaan. Siltikin taas sain voimaa ja rauhaa luonnosta. Sitähän lähdin etsimään.
Matkalla takaisin päin soitin isosiskolle, että saanko kylmän joutuvan heidän terassilla, kun on matkan verralla.
Tässä se on kylmät juomat. Maistui kyllä hyvältä, vaikka vain 16,6 kilsaa kävelin/patikoin.
Yksi siideri muuttui kahdeksi ja niin edelleen. Mutta kyllä jotain syntyikin. Vanhaa kukkapenkkiä isonnettiin naisvoimalla. Ja olimme lopputulokseen todella tyytyväisiä.
Ruoka maistui tämän jälkeen todella hyvältä. Tai sanotaan, että alku kesästä grilliruoka on aina hyvää. Ja alkuun vielä kun oli valkoparsaa alkuruokana. Olin todella tyytyväinen päätökseen poiketa ja syödä. Ja illan päätteeksi oli todella lähellä, etten poikennut lähi baariin tapaaan ystävääni joka oli töissä siellä. Tällä kertaa en sisälle asti mennyt, mutta olin yllättynyt kuinka lähellä se oli. Se oli ensimmäinen kerta sinkuuteni aikana, että edes ajattelin kunnolla menoa. Seuraavalla kerralla varmasti jo onnistun varmaan. Toivon vain, että miehetkin ymmärtävät, että baarin voi mennä pitämään hauskaa itsensä takia. No katsotaan mitä elämässäni tapahtuu.
Sitten viikon kokeilut. Tälläi kun katselee tuntuu, ettei ole kunnolla saanut mitään aikaiseksi. Mutta luomisen tuska on usein tuskallista.
Tämän viikon hommanani on ollut syksyisen kranssin teko. Ja tämän tekeminen on saanut yhden jos toisenkin pään sattumaan. No, ei ihan. Olemme huomanneet, niin monta kuin ihmisiä on niin monta mielipidettä. Kranssin itsensä teko oli helppoa ja hauskaa. Mutta sitten päästiin koristeluihin. Kranssin piti olla syksyinen ja erilainen kuin ensimmäinen malli. Minusta tuntui, että melkein kaikki tekniikat ja kokeilut tuli käyteä läpi ennen kuin keksein mitä tehdä. Ja sekin tapahtui vahingossa. Tähän olimme kaikki tyytyväisiä. nyt se näyttää jotenkin kivalta.
Betoni kokeiluni ja mallini ovat myös tällä viikolla jatkuneet. olen saanut ottaa ne muoteista pois. Nyt tietenkin kun on minusta kysymys ongelmana tuli mitä tehdä; maalata, hiota. Eli millaisista malleista ihmiset tykkäisivät. Näitä ajatuksia vielä nytkin pääni pyörittää. En osaa päätää. Tiistaina kaikki pitäisi olla valmiina. Eli kiire tulee. Ja tuskin olen itsekään tyytyväinen. Koitan koko ajan sanoa itsellini, kunhan minun ammattiosaamisnäyttä mallien suhteen menee läpi niin kaikki on hyvin. Katsotaan miten akan käy ja mitä tästä oikein tulee.
Keskiviikkona sain vielä yhden homman torstaiksi. Oli tälläisen massan tekemisen. Naureskelin muille, että ilmeisesti en ole saanut lapsene tarpeeksi leikkiä veden kanssa kun vielä pitää leikki. No, sitten todettiin, että sitä tämä on eri materiaalien kanssa leikkimistä. Ja mitä enemmän lapsimaisuutta tuo esiin sitä perimpi. Ja tietysti mitä enemmän uskaltaa kokeilla sitä parempi. Sen kun vielä oppisin. Mikään ei ole epäonnistunut. Jos työ menee pieleen pystyy sanomaan muille, että näin ei kannata tehdä.
Ja lopuksi kuva minun nyt ikiomasta matosta. Se on valmis ja menossa paikalleen. Olen ylpeä itsestäni.
Tästä on taas hyvä lähteä kohti uutta viikkoa. Se sisältääkin jännitystä, kun pitää ammattiosaamisnäytöt suorittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti