"Ajattelin että stressin poistaisi yhdet" .... Siis villasukat

Stressitaso tuntuu olevan nuosussa joten ajattelin, että jos nyt ottaisi vain kutimen käteen ja tekisi jotain. Tällöin ainakin saa ajatukset kasaan ja ehkä joitakin ongelmiaan ratkaistua. Ainakin sitä toivoisin.

Katselin taas laatikoihin ja ihmettilin mitähän lankoja siellä on ja mitä tällä kertaa käyttäisi. Jostain oli ilmestynyt yksi kerä novitan nalle hempeän vaalean vihreä sävy. Joten se käyttöön. Kauan mietein mallia ... se tuntuu olevan se haaste nykyisin. Haluaisi jotain uutta kokeilla, mutta mallit joista yläänsä tykkään vaatii enemmän lankaa. Joten etsintä oli kovaa. Vähän ajan kuluttua vastaan tuli sitten ohje lyötyi  https://www.novitaknits.com/fi/fi/neuleohjeet/naisen-pitsineulesukat-novita-nalle. Sitten vain tekemään.


Ihan kivat näistä tuli vaikka en varmaan katsonutkaan kuvaa aloittaessani kunnolla. Nimittäin lopputulos oli vähän niinkuin yllätys. Ai, tälläsiäkö mä tein.




Tämän päivän kyllä kruunasi, ystäväni pyysi minua lenkille kanssaa. Koirapennut pääsivät tutustumaan kaupunkiin. Pienen lenkin jälkeen. Koirat jäivät vähäksi aikaan minun vastuulle.

Oli niin ihanaa rapsutella ja olla niiden seurassa. Tietysti nuorempi Uma oli pakko pitää ennemmän syllissä.

Tuli niin ikivä omaa beussiaa, kun sai pitää sellaista sylissä pitkässä aikaa. Onhan Elviskin itse ihanuus. Mutta on ihan pakko todeta että rotuna Beauceron on vienyt mun sydämen.


Ihanasta mieli kirkastus, ja sai voimia lisää.

Jotain on sentään syntynyt

Viikot menevät niin kovaa vauhtia, ettei millään tunnu pysyvän mukana. Itsetutkistelu on ollut haasteellista ja tuntuu että tuun hulluksi. Ristiriitaisin tuntein tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi. Ja jos jotain saan tehdyksi se tosiaankin näyttää siltä kuin 10 vuotias olisi sen tehnyt. Ehkä itsekritiikki on tullut taas huoppuunsa. Ja tietysti paine saada jotain tehdyksi ja saada usko itseeni, on kova.

Nyt vedetään itsekriiteerit piiloon ja esitellään ylpeänä mitä olen saanut aikaiseksi, mistä jotenkin olen ylpeä. Ekana on nyt kuva minun pitsipalloista. Valot vain niihin ja ne on niin kivat. Suunnittelin jos tekisi muutaman lisää ja sitten vasta kunnolla miettisi mihin ne laittaisi. Jokin kulhokin olisi kiva. Nyt ne piristää minua olohuoneen pyödällä muistuttaen itsestään.






Ystäväni pyysi ystävänpäivälahjaksi kännykkäpussia. Kuten aina olen NIIN ajan tasalla, eli tein sen nytten. Oli minulla ihan hyvä syykin olin ystävänpäivän aikoihin influenssassa, joten mitään ei tullut tehtyä eikä lankoja haettuja. Se myös teki sen, että lankalattu muuttui villasta puuvillaan ja sävytkin muuttuivat vähäsen.

Aikani kun olin taistellut kännykkäkotelon kanssa olin jo ihastunut sävyihin, että päätin tehdä kesälasin aluiset olohuoneen pyödälle. Kuten nykyisin aina minun asunnossa otetut kuvien värit valehtelevat. (pitäisi opetella kuvaamaan) mutta keväysen vihreää ja kivan oranssi on kyseessä. Mallina niistä käytin virkatun maton mallia, mikä on lankavan sivuilla. Tietysti vähän juoduin muokkaamaan että siitä sain oikean kokoisen.




Tässä nyt seuraavaksi on kuvasarja minun yrityksestäni tehdä jotain kivaa massoilla. Siis yritys epäonnistui monella tavalla. Sen voi kuvistakin päätellä. Kai jotain näistä keksin vielä. Tai sitten roskis on seuraava niiden osoite.

Tietysti en vielä ihan luovuta tätä tekniikkaa, koska olen kyllä onnistunutkin. Eli uutta kehiin, kun saan taas vedettyä kunnolla henkeen.





Ja lopuksi pieni kuva jämälankojen uudesta muodosta. Eli on tulut tehtyä "ihan" pari tabletin suojusta. En ole keksinyt muuta mitä voisi tehdä pienistä lankakeristä.

Ehkä nyt on aika keksiä taas jotain uutta. 

Pitkästä ja pitkästä aikaa js nyt otetaan niskasta kiinni

Huh huh hu .... aikaa täällä taas. Joka kerta kun olen aloittanut kirjoittamisen olen keksinyt kaikkea muuta tekemistä. Nyt päätin syntymäpäiväni kunniaksi, että on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä kokeilemaan kuka oikeasti olen (jälleen kerran). Tietysti tähän liittyy iso tutkimus olen käsityöläinen vai taiteilija vai VAIN OHJAAJA. Tähän viimeisen kastiin olen itseni nyt pitkään liittänyt. Sekin tietysti on jo minusta todella iso saavutus josta olen ylpeä. Tylsä blogini auttaa itseäni pysymään järjissään ja toivottavasti sen avulla lyödän jonkun vastauksen.

Joten tästä lähtee. On uskomatonta, että olen jo 35 vuotta eli nyt virallisesti vanhapiika. Tämä on jo vuosia aiheuttanut ikäkriisejä. Nyt osasin jotenkin vain rennosti ottaa sen vastaan. Huomasin eilen villasukkaa tehdessä synttäreiden kunniaksi, että ainoastaan kissa puuttuu. Olisi pitänyt varmasti pitänyt käydä varastastamassa eli lainaamansa naapurista sellaisen.

No, ei se minun pitkästä aikaa hyvää tuultani pilannut. Seuraa se kuitenkin olisi pitänyt. Synttereiden kunniaksi oli monia erilaisia suunnnitelmia, mutta lopulta vietin itseni kanssa päivän uudelleen ryhdistäytyen. Kuten kuvasta näkyy jotain sain aikaiseksi sentään.

Sain jopa pitkästä aikaa katsottua kaksi lempileffaa eli FC Venus ja Kaunotar ja hirviö piirretty.

Olen yrittänyt jämälankoja tuhota. Ja muutenkin lankoja jotka ovat pitkään ollut laatikossa. Nyt oli vaalean vihreä käsittylyssä. Kokeilen varmaan 6 ohjetta ennen kuin olen tyytyväinen loppu tulokseen. Ohjeen löysin http://uhoavagnu.blogspot.fi/2007/03/kerttu-sukat-kerttu-socks.html.  Taas villasukka varantoni laajeni yhdellä. On hyvä tehdä näillä väreillä joita muut lähipiirissäni ei tykkää, pysyy sukat ainakin omassa käytössä.


Tänään lähdin aamusta liikkeelle tai päivä se taisi olla. Pitkästä aikaa oli aurinkoinen keväinen päivä. Se varmaankin minut suuremmaksi osaksi liikkeelle laittoi. Tietysti uteliaisuuskin oli kova kun aamulla olin nähnyt ja kuulut palolaitoksen ilmestyneen lähelle. Korttelin päässä oli ollut tulipalo. Itseksini mietein minusta kuulin vain yhden auton hälytysäänet mutta niitä oli huomattavasti enemmän kyllä paikalla. Nyt kadulla haisee tai tuoksuu palanut puu.

Huomasin, että sain edes vähän herätetty liikunnan intoani. Kunto on jo lähtenyt laskuun. Onneksi kesä saa minut varmasti liikkeelle ja toivottavasti jälleen valokuvauksen pariin. Jos oppisin vähän kuvaamaan.

Takaisin päästyäni vedin henkeä ja ryhdyin hommiin. Musa soimaan ja päästän "luovuuden" valloilleen.

Yllätyin kuinka hyvältä tuntui. Tuntui, että tästä tulee jotain. Ja jotenkin oikealta. Tietysti sitten alkoi paniikki! Mutta alkuun olen jo päässyt. Tästä on hyvä jatkaa illan mittaan.Ainakin sain nämä pitsipallon kovettumaan.

Odotan jo huomisaamua, kun saan katsoa onnistunko missään? Ja siitä jatkuu suunnitelmat.