Perinteinen pääsiäis "vaellus"

Tämä perinne aloitettiin vuosi sitten. Joten niin pitkä perinne. Kiireiden takia emme aina ehdi kunnolla olemaan yhdessä. Tästä syystä olemme päättäneet tarpeeksi paljon mennä ainakin päivän vaellukselle. Kaikki ei niitä nyt niin vaelluksena pitäisi, aina matkakaan ei ole pitkä. Pääasia on että jokin luontopolku tai retti tulee katsottua. Koira saa mennä ja tutkia ja nauttia kävelemisestä. Rinon tapauksessa juoksemisesta.

Tämän kertainen kohteemme oli Raumalla sijaitsena omenapuumaan luontopolku. Auton säilytys paikka vähän mietitty, kun se sai jättää jonkun pihaan. Silti matkaan lähdettiin.Alku meni hyvin, mutta hakellys muista retkeiliöistä teki sen ettemme katsoneet kunnolla merkkejä. Sitten mietintää missä ollaan ja mihin mennään.

Ongelma onneksi ratkasi hyvin, koska jäät vielä kantaa hyvin. (Vaikka itse epäilinkin kauan, kunnes huomasin autoja jäällä)

Kiersimme siis meren puolelta takaisin reitille. Parempi sitä jäätä pitkin oli mennä kun metsässä peräin. Kuten kuvastakin näkyy Rino nautti menemisestä. Sehän oli puoliksi matkan tarkoitus.

 Itse ihailin maisemia ja loppu reitistä tulimme ilmeisesti selvästi siihen omenapuiden keskelle. Halkenneet puut ja muut ihannan näköiset luonnontekemät taideteokset ihastutti. Päätimme mennä uudelleen ehkä kesällä. Olisi kiva nähdä kunnolla ne omenapuut.

Metsä ja sen lyödöt

Taas lyödettiin aukko aikatauluihin ja ilmakin oli hyvä. Päästään siis vähän pidemmälle ja uutteen paikkaan kävelylle. Vaikka ajateltiin, että ihan lähituntumassa kävellään niin silti uusi paikka lyödettiin. Aluksi ollut energinen koira, rauhottui onneksi siksi aikaa, että jälleen sain sen kuvattua. Vielä saan niin hyvän kuvan, että saan taulun tilattua



Musta todella mukavat kuvat sain. Paikka oli hienot, ilma oli upea. Tuli taas kuvattua muutakin kun koiraa. Oli niin upea ilma.

Rino tapansa mukaan utelias kun on, ehti moneen paikkaan. Tässä on hyvä esimerkki, kun mummatkin miehet tarkastaa mitä tuollakin on. Välissä Rino oli hienosti kyllä muutkin paikat monesti tarkastanut.

Vaikka sainkin upeat kuvia, niin näitä tuli kanssa. On hyvä näyttää, että näin Rino yleensä menee. Ja kuvat yleensä on juuri tälläisia. Joko takapää näkyy tai vain liike.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päätettiin grillata makkarat koto terassilla. Tätä tapahtumaan Rino ei sitten jaksanut pysyä hereillä. Ihanaa hiljaisuus on palannut seuraamme. Ainakin tunniksi.

Perhoskakku

Otin varaslähdön syntymäpäivääni. Siis leivoin itselleni kakun ja koristelin sen niin kuin monta monta vuotta sitten melkein halusin. Nyt tuli tunne että on todellakin ikäloppu.

Perinteinen tai ei minulle perinteinen porkkanakakku tuli tehtyä. Teen yleensä porkkanakakun pellille, mutta nyt ajattelin, että kakku menisi nopeammin kaupaksi jos se olisi kakun muodossa.

Perhosia oli pakko laittaa. Sen verran perhoshullu kun olen. Rinotietysti oli ensimmäisenä varmistamassa, onko tee ja kakku varmasti hyvää. Onneksi Rinolle riittää nuuskiminen. Päätin kyllä palata omaan perinteiseen ohjeeseen, vaikka hyvää tämäkin oli.

Kaikkea sitä lyötyy

Kaikkia sitä tapahtuu. Ja vielä nopealla aikataululla. Kai vielä kuvittelen. Eli olemme ehkä muuttamassa. Erikoista tähän tekee paikka, jota ollaan katsottu. En ikinä kuvitellut asuvani tälläisessä paikassa. Mutta myöhemmin lisää, jos asiasta tulee ajankohtainen.

Käytyämme taas katsomassa paikaa ja miettimässä mitä tehdään teimme Rinon kanssa lenkin toisella puolen Poria kun yleensä. Yritys lyötää mukavia ulkoilupaikka missä koira saa juosta vapaasti on aina välillä vaikea lyötää vain.


Tämä oli aikamoinen lyöty. Siis olimme ihan luvallisessa paikassa. Tämä on kamala minun tunnustaa, mutta nyt en tiedä taiteilijaa, mutta moottorisahalla tehdyt viestokset puihin olivat aivan mielettömän upeita. Tässä nyt vain kaksikuvaa. Rinolla vain oli niin kova kiire eteenpäin. Ja oli muitakin ihailijoita.

Tässä meidän täytoho onkin.





Nopea ratkaisu kun pitää laittaa koira kiinni. Ja tietysti noutajahihna kotona. Koira saatiin onneksi tuhoamaan kaiken energiansa. Onnistunut lenkki.

Kokeilu numero "missä sitä mennään..."

Olen todella pitkään katsellut yhtäristipistomallia. Ajattelin aina, että tekisin siitä taulun vessaan tai johonkin kysyiseen paikaan. Tätä tilausuutta tai taululle paikkaa ole tullut vastaan. Tylsyyksissäni päätin vain kokeilla työtä. Kai se nyt jonkin paikan lyötää. Niihän kaikki työt. Tai sitten ne pysyy kansioissa.

Kun katselin työtä. Tai puoli valmista, niin tajusin, että näistähän tulisi hienot lastenhuoneen verhot. Laittaisi vain tätä ja kahta muunlaista hiirtä erikohtiin. Ainoa ongelmaksi siis jää, ettei ole sitä lasta. No haaveilla aina saa....

Isosiskon toivottu kori

Rakas isosiskoni on muitten lailla ihastunut nyt muodissa oleviin ontelokuteesta virkattuihin koreihin. Koska halusin tehdä ja kokeilla jotain muuta, niin pienen puhumisen jälkeen sain vapaat kädet. Jälleen lehteä selatessa näin kivan mallin. Ajatus siitä, että käyttäisin lankaa, enkä kudetta mietitytti. En ensin uskonut, että valmis kori muka pysyisi mallissaan. Mutta ihmeiden aika ei ole vielä ohi. Kerrankin pystyn melkein sanomaan, että olen tyytyväinen lopputulokseen.

Lopullinen kori sai kunnoa paikan keittiössä. 

Työtä valmiiksi

Sain tulevalta anopiltani tuliaiseksi lankoja. Langat ovat pyörineet ympäriinsä, kun olen miettinyt mitä tekisi. Selailin taas kerran lehtiä ja lyösin Suuri käsityölehdestä rannekkeen ja ajattelin, että mallia on koitettava. Joten työn tekoon.

 Malli ei kunnolla näy tällä langalla. Mutta ihan kivat näistä tuli. Kai mä jossain vaiheessa näitä ihan pidänkin. Pitää miettiä asiaa. (niin kuin aina). Nopea kokeilu.












Työni ei ollut tehty. Innossani olin myös lyötänyt Novita lehdestä lapasmallin, jonka ihan varmasti halusin. Ja niin kuin aina. Mitä valmiimmaksi lapaset alkoi tulemaan sitä enemmän en tykännyt niistä. No, pitää taas alkaa kyselemään lyötyykö jostain sukulais/kaveripiiristä ketään joka tykkäisi.

Siis yllättävän paljon ehtii tekemään viikonlopuna kun vain viitsii tehdä. Taas kerran lyösin vähän Aoitetut ristipisto työt. Nätit kortit näistä saa, kun saa ne loppuun tehtyyn.

Eli nämä meni takaisin möppi ööhön. No on ne enemmän valmiita.

 Lopuksi kuva kun kokeilin vihdoin kudontaani. Kai tästä jonkun näköiset kaitaliinat saan aikaiseksi. Nyt vain pitäisi ottaa oma neuvo käytöön ja vain istua puitten eteen. Niin työ etenisi.