Jalostustarkastus

Matka suuntana oli Kerimäki. Tuttu paikka jo meille. Jännitys oli kova, kun ei tiedetty ihan tarkasti mitä tapahtuu. Olin koittanut vähän selvittää.

Perillä huomasin, että en ollut ottanut kaikkea mukaan. Ei se silti haitannut asiaa. Mikä oli hyvä asia. Tuntui oudolta, kun ihmiset katsovat meitä. Minun aina eka ajatus on, että ne katsoo syyttävästi ettäkö te osaa kouluttaa koiraa. Rinon innostus muita koiria kohtaan on aina haastava. Rino kuvittelee olevansa kaikkien kaveri. Yksien katseiden syyn saattiin tietää, kun kysymys tuli englanniksi, että kaunis koira ketä on vanhemmat. Nainen omisti Rinon isoisän ja kuulemma on aivan samannäköinen.



 Menimme ensin mittauspisteelle. Rino veulataan niin paljon ettei se ollut milläskään. Oli vain, että no tehkää mitä haluatte.

Mitaaja ja tuloksen merkistäjä oli ranskalaisia. Onneksi siinä oli tulkki.

Päätä mitattiin moneksi. Kuulemma oli täydelliset mitat. Eli ei ihme, että kaikki kehuu Rinon päätä.

Lopuksi nekin kysyi Rinon vanhempia. Kun kerrottiin niin ei he yhtään ihmetellyt miksi Rino oli heidän meilestä niin upea.

Me oltiin ylpeitä Rinosta kun oli niin nätisti. Vaadittiin, vain sen että mikko kävi jouksemassa sen kanssa ennen.



 Toinen paikassa oli pieni muotoinen luonne testi. Huomasin, että tää oli tärkein koska kaikki kasvattajat oli täällä.

Rino nyt ei edes huomannut että joku ampui. Mikä on hyvä asia, kun haave on virallisesta pelastuskoirasta. Ollaan tietysti ennenkin kokeiltu tai vahingossa.




Tämän jälkeen kokeiltiin suojelu. Eli jos joku uhkaa omistajaa. Tämän takia ilmoitin heti etten minä suostu menemään pitämään hihnasta kiinni. Olen vain huomannut Rinon puolustavan minua enemmän kuin Mikkoa. Ja en ollut vaarma mitä tapahtuu.

Ihmettelyn jälkeen Rino alkoi suojelemaan niin kuin kuuluukin.



Ja päästi nätisti sitten luo, kun uhkaus oli ohi.

 Tulos oli hyvä. Ja me ylpeitä.








Viimeiseksi mentiin näyttelykehään. Meistä pelottavin paikka. Rinon käytöksestä ei ikinä tiedä. Nätisti se antaa tutkia. Mutta siis iso mutta toi ravi ei ole mukava homma.

Tuomari keskuskeli todella paljon tulkin ja kirjanpitäjän kanssa. Sitten alettiin hakemaan ylimääräistä tuomaria. Me oltiin mitä tapahtuu. Meitä tultiin rauhottelemaan, ettei ole mitää hätää. Halutaan vain mitata Rino uudelleen. Tuomari halusi antaa peramman arvostelun mitä ekat mitat ei antaneet myöden.

 Kunnialla selvittiin kaikista paikoista. Jäätiin odottamaan vielä näyttelykehiä jännitystä pidellen. Se tosiaankaan ei ole Rinon vahva puoli.

Avoimissa urosten kehässä, takana oleva uros oli liian lähellä Rinoa tai Rinon mielestä ainakin. Tästä syystä Mikko teki päätöksen ja poisti itsensä ja koiran kehästä.

Iloisesti Rinon sisko Black Carambas Real Rockstar "Stella" voitti naaraat.

Kasvattaja luokkaan mentiin. Olin ihan jännityksestä kankea, mun piti ekaa kertaa mennä kehään. Sanoin vain etten takaa että Rino ravaa. Emme uskoneet mahdollisuuteemme. Toinen sija kuitenkin tuli. Hävittiin perjaatteessa Rinon takia. Rinon rakenne, liike ja väritys on niin erilainen kuin muitten.

Meni miten meni. Olemme ylpeitä koirasta. Käyttäytyi suurimmaksi osaksi hyvin. Kaikki tulokset oli hyviä. Pitkä päivä kaikilla. Edessä oli vielä raskas matka kotiin. Onneksi selvittiin hengissä. Paljon opittiin taas.

Vähän kaikkea

Minä nyt en mikään viherpeukalo ole. Olen aina sanonut. Olin taas niin innossani kun laitettiin kasvimaa. Kuukauden jaksoin kastella. Kerran nypein rikkaruohot pois. (siis silloin kun olin ihan varma mikä on mikä).






Siis oli suuri ihmetys kun sieltä lyötyi tämän kokoinen tomaatti.

Kai minut voidaan kouluttaa.

Ihana ystäväni ilmoitti, että tuperilahja valmiina. Nyt tuun katsomaan. Itse nyt vain aina jännitän, ettei ihmiset tykkää minun asunnosta.

Sain ihanan lahjan. Tässä on yksi osa. Perhosia tietysti pitää olla. Ämpärissä on tulitikkuja ja kaikkea apuja jolla takka syttyy. Myös muut tulitilat varmasti syttyy. (ei sentään bensaa ollut)

Lahja sisälsi myös minun lempi kuohuviiniä ja pari kerää lankaa tietysti. On ihanaa kun ihminen tuntee toisen.




Illan päätteeksi aloin ihmettelemään missä koira on. Osa sata Rinon nukkumapaikoista ja asennoista. Jätin sen jatkamaan uniaan.

Ja matkaan taas käydään

Mikolla on paintball peli jälleen. Nytten ollaan menossa Äänekoskella. Käytiin viime vuonnakin siellä. Pitkän mietinnän ja keskustellun jälkeen päätettiin ottaa Rino mukaan ja ulkoilla pelin jälkeen siellä.

Meillä jäi toinen peli väliin, joten naiset päivitti minut mitä tehdään. Meistä on tullut huoltotiimi. Miehet päättivät opettaa meidät, ettemme olisi tiellä. Minä nyt jatkoi joukkueen virallisena kuvaajana, vaikka en pääse kehään itse (no en mä sinne meniskään).



 Palaveri on pakko pitää. Nyt sentään ei sada. Se oli päivän yleinen vitsi, koska vettä alkaa tulemaan.

Tilenna päällä ... ja noi kehtää sanoa että hengästyy ...

 
Huoltotiimissä ehtii hyvin seuraamaan peliä ...




                    ......... juoruamaan ....

 

 .... tietysti myös tekemään sitä mitä pitikin. Aika hyvä homma miehillä on kaksi naista putsaa ja hyörii ymperillä.





                    Joskus kamera saattuu vain olemaan oikeassa paikassa ja kuva onnistuu.

Väsynyt pelaaja.

                                           Ei ihan huonosti mennyt. Toinen sija oli sijoitus.

Kesäinen ilta

Pitkään ollaan tehty porttia. Malli on ollut hakesessa, mutta nyt se on valmis. Ei tarvi pelatä, että rino juoksisi auton alle. Ei muuten mutta kun noita oravia ja jäniksiä tossa vastakkasella puolella on. Myös Rinon nenä on vähän liian tarkka.






Koiran ilme kertoo mitä mieltä se on.







Olen tässä huomannut, että Rino ilmoittaa kaikki autot ja ihmiset jotka tulee pihaan. Ja naapureiden pihaan. Hermot mennyt monesti. Muutenkin kun talossa ei ole kukaan asunut virallisesti pitkiin aikoihin ajattelin ilmoittaa, että pihassa on koira. Beusseistahan ei lyödy mitään kuvallisia kivoja kylttyjä (ainakaan suomesta) tai en minä ole lyötänyt. Tämä johti siihen, että itse vain tekemään. Kylttiin ideaa sain ideaparkissa ollessani.

 Rotu kuvassa on väärä, mutta tarpeeksi lähellä. Jopa itse olen aika tyytyväinen aikaseenokseen. Kyltti on navetan seinässä niin että kaikki näkee sen.

Mikä parempaa päättää kesäinen päivä kun pienellä agilityharjoituksilla. Tämän verran minulle on tehty esteitä. Kyllä niillä jo treenaa. Rino ainakin on innoissaan.

Uusi villi tykseni

                            Tunnetusti olen aina kaikesta myöhässä niin nytkin.

Ystävi lähetti minulle linkin blogiin ja kysyi eikö ole kivoja. Nää voisi olla hauskoja jouluna. Tietysti ystäväni ajatteli joulua, jouluihminen kun on.

Katsoessa innostui itsekin. joten virkkaamaan lumihiutalealeita. Googlesta lyötyi todella monia ohjeita. Ystäväni ei itse luottanut, että osaisi tehdä. Joten sovittiin, että minä teen ja myyn hänelle
sitten.

Virkkaaminen oli kivaa ... sitten sai vielä leikkia kovettamisen kanssa. Laitoin Mikon oikein hakemaan Sinellistä kangaskovetusainetta. Oli juuri sopivasta työmatkalla. Nyt on koettu ja testattu kangaskovetusainakin.

Ideariiheni oikein syttyi saa katsoma mitä kaikkea keksin tehdä näillä vielä ennen joulua. Ja mihin nää kaikki laitan.