Ihan aina teen mitä pitää

Viimeinen hetki, kun pitää tehdä viimeisiä kouluraportteja, jos haluan ikinä valmistua. Ja jälleen omaan tapaani teen aivan kaikkea muuta kuin pitäisi. Jopa imurointi on alkanut kiinnostamaan kovasti. Pelko, että alan pian konttaamalla pesemään lattioita, laittoi asiat tärkeys järjestykseen. Eli sain lopulta sen raportin tehtyä. Nyt jännitän kovasti ollaanko oikeasti maalissa vai ei. En millään tunnu uskoa, että voisin oikeasti valmistua ammattiin. Tämä on toisaalta onnellinen hetki tein sen, mutta toisaalta surullinen hetki, kuvittelin aina että juhlin tätä itselle tärkeinten ihmisten ja eläinten kanssa. No, katsotaan mitä keksin kun paperit on kädessäni jos on.

Ja tässä on tulos siitä mitä tulee tehtyä, kun pitäisi kirjoittaa koulun raporttia. No, äiti sai pari koria, mitä kaipaili. Toivottavasti on oikean kokoisia. Itsekin sain koreja ja pari patalappua. Kai pitää ajatella positiivisesti, en ihan kaikkia kuteita ehtinyt virkata. Ja tuskin niitäkään olisi muuten tullut aloitettua. Nyt kun jaksaisi vielä jatkaa niiden tekemistä.

Tai sitten vain istun sohvaalla ja nautin tunteesta, että se raportti on kirjoitettu. Ja pelottava elämä on jatkumassa.

Hyvästit harjoittelu paikka

Olin niin onnekas kun olen saanut kokeilla unelma työpaikassa työskentely. Vaikka oli vain harjoittelu kyseessä, ihanaa oli. Nyt tietää mihin tähdätään. Kokemusta tuli ja ihania työtä sai tehdä oikein luvan kanssa. Ja tietysti ihmiset olivat aivan ihania.

Matka jatkuu eteenpäin. Vähänaikaa kaksi minun tekemää mallia on Porin Taitoshopin ikkunassa. Olen niin ylpeä, jos vai voi olla. Hyvä minä.

Eka kasvi on sitten hankittu

Olen jo jonkun aikaa meittinyt, että jotain vihreetä pitäisi asuntooni hankkia. Ennen rakastin erilaisista kasveista. Ja vielä vähän erikoisemmat ovat olleet lähellä sydäntäni.Tietysti koiran pennun myötä kasvit sai kokea monenlaisia kekumuksia. Rinon mielestä aina on ollut, että jos mikä vain tippuu lattialle, sen jälkeen se on Rinon omaisuutta. Eli jos häntä nyt "vahingossa" tiputtaa kasvin maahan, silloin sillä voi leikkiä. Tämä verotti aika monta kasvia. Ja vielä nytten kun muutin jotin vanhaan kotiin kaikki kasvit. Vasta myöhemmin tajusin surra tätä asiaa. Olen huomannut, että jälkiviisaus on paras viisaus. Ja pitäisi ajatella asioita kunnolla ennen kuin tekee päätöksi.

No, se siitä. Tutkiessani tavaroita lyösin värimultaa eli vesipolymeeriä. Vähän piti miettiä, että mitä ja mistä tälläistä on tullut minulle. Aikani kun mietein muistini perukoista muistin äitini joskus hehkutti sitä ja antoi ne minulle. Nyt päätin, että pakko kokeilla. Turhaan sitä säilyttää vain laatikon pohjalla. Ja vielä kun on ollut niitä kasveja ikävä. Sen verran epävarmana olen tähän projektiini, että ostin halvan kasvin. Ettei vain harmita.



Tämä oli jo aluksi jännittävä projekti. Ensin en tajunnut kaikka paljon niistä pusseista oikein saa. Onneksi tajusin tehdä ensin puoli satsia. Ajatuksissani oli, että teen loput seuraavana päivänä. Nimittäin valmiin "multaan" valmistuminen kesti 4 tuntia. Ja minut tuntien uskalsin vasta illalla alkaa kokeilemaan.

Valmiisita kun tuli. Nauroin että huomaa, että minä olen tekemässä. Eli en putsannut ihan riittävän hyvin multaa pois. Nyt tämä sisältää myös mustia kohtia. Väri oli kyllä musta kiva.

Nyt enää jää nähtäväksi kuinka tämä oikeasti toimii.

Ainoa ehkä pettymys on, että väri alkaa pikku hiljaa katoamaan. Toi väri oli mustqa se kaikkein kivoin juttu tässä kaikessa. Mutta ei ainakaan kasvi ole värjääntynyt. Ja kasvikin on lyötänyt oman paikansa. Positiivisena on sanottava ei ainakaan tarvitse muistaa kastella. Minulle vain plussaa.

  Toinen projektini oli kasvis ruoka jota ystäväni tarjoili minulle. Alkuperäinen linkki ja ohje lyötyy tästä http://mokinkeittiossa.blogspot.fi/2015/05/2015-05-13-taasen-kerran-kissavahtina.html. Omaan tyyliin vahingossa muutin sitä. Tuli laitettua sipulia, oreganoa ja rosmariinia tomaattimurskaan. Jätin myös valkosipulin pois, koska kämpässäni ei ollut sitä. Laitoin myös näihin homejuustoa.

Hyvää oli vieläkin. Tästä taisi tulla minun lemppari ruokaa. Helppoa tehdä ja ravitsevaa. Ja pienillä muutoksiallla saa erimakuista. Iso kiitos vielä ystäväni.

Erilainen vappu ja viikon tapahtumia

Viikon olen tehnyt käsitöitä harjoittelupaikassa ja kämpälläni. Huomasin jälleen hurahtaneen erilaisia juttuja kokeilemaan. Ja sen olen huomannut eli vappun kunniaksi päätin lähteä ulos jos sää vain sallisi. Eli mistäköhän taidan lyötää jälleen itseni.....

Lintutorniltahan paikkani taas lyösin. Ja tällä kertaa paikka oli ihan tyhjäkin. 

Joten pääsin kunnolla ajattelemaan ja tekemään päätöksi. kuvatessani vappumuistoa hermittelin, että serpentiini ja pallot olivat unohtunut. 

Ainakin huolet jälleen unohtuivat ja elämäni tuntui taas järkevältä. Ja sillä oli vielä suuntakin.

En pitkää matkaa kävellyt polulla, mutta joka hetki oli niin ihana. 

Tällä kertaa matkakin oli järkevä eikä rakkoja tullut. Lyötyi myös vanhaja tuttuja maisemia ja muistot nuosi tietysti pintaan. Siltikin taas sain voimaa ja rauhaa luonnosta. Sitähän lähdin etsimään.

Matkalla takaisin päin soitin isosiskolle, että saanko kylmän joutuvan heidän terassilla, kun on matkan verralla.

Tässä se on kylmät juomat. Maistui kyllä hyvältä, vaikka vain 16,6 kilsaa kävelin/patikoin.

Yksi siideri muuttui kahdeksi ja niin edelleen. Mutta kyllä jotain syntyikin. Vanhaa kukkapenkkiä isonnettiin naisvoimalla. Ja olimme lopputulokseen todella tyytyväisiä.

Ruoka maistui tämän jälkeen todella hyvältä. Tai sanotaan, että alku kesästä grilliruoka on aina hyvää. Ja alkuun vielä kun oli valkoparsaa alkuruokana. Olin todella tyytyväinen päätökseen poiketa ja syödä. Ja illan päätteeksi oli todella lähellä, etten poikennut lähi baariin tapaaan ystävääni joka oli töissä siellä. Tällä kertaa en sisälle asti mennyt, mutta olin yllättynyt kuinka lähellä se oli. Se oli ensimmäinen kerta sinkuuteni aikana, että edes ajattelin kunnolla menoa. Seuraavalla kerralla varmasti jo onnistun varmaan. Toivon vain, että miehetkin ymmärtävät, että baarin voi mennä pitämään hauskaa itsensä takia. No katsotaan mitä elämässäni tapahtuu.

Sitten viikon kokeilut. Tälläi kun katselee tuntuu, ettei ole kunnolla saanut mitään aikaiseksi. Mutta luomisen tuska on usein tuskallista.

Tämän viikon hommanani on ollut syksyisen kranssin teko. Ja tämän tekeminen on saanut yhden jos toisenkin pään sattumaan. No, ei ihan. Olemme huomanneet, niin monta kuin ihmisiä on niin monta mielipidettä. Kranssin itsensä teko oli helppoa ja hauskaa. Mutta sitten päästiin koristeluihin. Kranssin piti olla syksyinen ja erilainen kuin ensimmäinen malli. Minusta tuntui, että melkein kaikki tekniikat ja kokeilut tuli käyteä läpi ennen kuin keksein mitä tehdä. Ja sekin tapahtui vahingossa. Tähän olimme kaikki tyytyväisiä. nyt se näyttää jotenkin kivalta.

Betoni kokeiluni ja mallini ovat myös tällä viikolla jatkuneet. olen saanut ottaa ne muoteista pois. Nyt tietenkin kun on minusta kysymys ongelmana tuli mitä tehdä; maalata, hiota. Eli millaisista malleista ihmiset tykkäisivät. Näitä ajatuksia vielä nytkin pääni pyörittää. En osaa päätää. Tiistaina kaikki pitäisi olla valmiina. Eli kiire tulee. Ja tuskin olen itsekään tyytyväinen. Koitan koko ajan sanoa itsellini, kunhan minun ammattiosaamisnäyttä mallien suhteen menee läpi niin kaikki on hyvin. Katsotaan miten akan käy ja mitä tästä oikein tulee.

Keskiviikkona sain vielä yhden homman torstaiksi. Oli tälläisen massan tekemisen. Naureskelin muille, että ilmeisesti en ole saanut lapsene tarpeeksi leikkiä veden kanssa kun vielä pitää leikki. No, sitten todettiin, että sitä tämä on eri materiaalien kanssa leikkimistä. Ja mitä enemmän lapsimaisuutta tuo esiin sitä perimpi. Ja tietysti mitä enemmän uskaltaa kokeilla sitä parempi. Sen kun vielä oppisin. Mikään ei ole epäonnistunut. Jos työ menee pieleen pystyy sanomaan muille, että näin ei kannata tehdä.

Ja lopuksi kuva minun nyt ikiomasta matosta. Se on valmis ja menossa paikalleen. Olen ylpeä itsestäni. 

 Tästä on taas hyvä lähteä kohti uutta viikkoa. Se sisältääkin jännitystä, kun pitää ammattiosaamisnäytöt suorittaa.