Komposti sen olla pitää

Omenapuihin ei millään kyllästy. Sitä kauneutta en tunne millään saavan kuvattua. Niitä on niin paljon.




Koko taka piha on valkoinen ja naapureidenkin pihat on kauniin valkoisia.








Kätevän näköisen lehti ja nurmikko kompostin mies teki. Yleensä käytämme jämä puita tai käytetään uudestään jo kerran käytetyt puut. Nyt oli niin ettei ollut yhtään mitä käyttäisi. Joten kaupan kautta kotiin ja pystyyn.

Paikan koitettiin valita niin ettei se ketään häiritse.

JEE .... uusi paras kaveri

Pitkään mietettiin mitä tehdä oksille mitä tulee. Vastaus oksasilppuri.

Tämä sain samalla, kun haettiin lisää listää nvetan sisäkattoon.



Navetan eteisen katto piti kokonaan purkaa. Oli niin huonossa kunnossa. Ja tehdä uusiksi. Onneksi nyt ei ollut kyse mistään isosta määrästä.




Rino ei kanssa viihtynyt pölyssä ja vielä kun ei pääsyt isäntänsä luo joka huuteli vintiltä.




Sain kuvais intoa ja päätin, että jo nyt on aika saada perinteinen kuva. Tässä keittiön toinen ikkuna.

Kun aloin kuvaaman aloin ikuistamaan omenapuita. On todella upean näköistä, vaikka jokimaisema onkin kadonnut.





 Mutta sitten voi kävellä pihan peralle ja nauttia näkymästä. En millään tunnu käsittävän että tää on oma piha. Asun oikeasti joen varressa.

Kasvimaa

Olemme aina koitettu kesäisin kasvattaa itse kasveja. Nyt kun pihaa on jonkin verran, ajateltiin että nyt se kasvimaa voisi tehdä. Emme ota paineita ja kasvihuonetta emme halua. Jos nyt jotain sieltä saataisiin.

Paikan valintahan on tärkeintä tälläisessä hommassa. Tai niin minulle kerrottiin. Kuulemma mun eka valitsema paikka on liian varjonen. Joten uutta paikkaa etsimään.





Ja tietysti minä valitsen sen paikan missä on ollut puu. Joten juurakkohan sieltä lyötyi. No, toisaalta tuskin missään lyötää tyhjää maata.








Olen aina ollut sitä mieltä ja oon vieläkin, että työn johtaja tarvitaan aina. Eli homma eteni sitten että paikan valinnan jälkeen sain vain ihailla kun työt tehdään.

Ei nyt ihan. Avopuolisoni tykkää ruumiillisesta hommasta ja haluaa itse tehdä. Näin vältytään minun rakoilta ja tuskin toi olisi tänä kesänä valmistaitunut.

Tietysti meillä oli tämä toinenkin työn johtaja. Tarkastus oli kova. Saatiin myöhemmin tietää, että naapurin kissa viihtyi tossa paikassa ennen. Saa nähdä miten nyt käy. Rinokin sai kyytiä ton tutkimusmatkan jälkeen.










Kun muuten ei uskota ja ei ehdi vahtimaan, niin "työnjohtaja" juotuu kiinni vieressä olevaan omenapuuhun.







Tässä se sitten on. Onneksi on taimia yritetty kasvattaa jo valmiiksi. Ja iso kiitos tästä kuuluu tulevalta anopilta, kun oli kasvattanut meille tomaatin alkuja. Ehkä saadaan tomaattia tänä vuonna.





Kesä on tulossa sen huomaa omenapuista. Ihania kukkasia tulossa.

Mitä ihmettä?

Rinon juostessa pihassa kaikkialle. Niin alettiin katsomaan minkä se nyt katkaisi tohon.  Sienihän se.

 Olisi ollut kivaa jos näitä sieniä olisi lyötynyt pihasta vielä enemmän. Olisi saanut kokattua jotain kivaa.

Navetta

Ollaan katseltu ja mietitty mitä tehdään navetan katon kanssa. Siis sisäkaton. Sen laatu oli vähän epäilyttävä. Koska tosta tilasta tulee minun toinen työhuonepiste, lopussa minun sana paino. Olen homeallergikko, joten jos edes epäilen, että on hometta se lähtee. 

Rakennus kun on vanha niin haasteena on purkaminen ja uuden rakentaminen saman aikaiseksi. 

Itseä harmitti kun en vuonut itse osallistua. Puru ja vanhat lankut aiheutti hengen ahdistusta. Ja kun olin saanut pölyä kurkkuun en oppinut hengittämään hengittemen kautta. 

Joten kävin vain katselemassa ja antamassa "hyviä mielipiteitä". No niitä ei aina kaivattu.

Lopulta huomattiin, että oli hyvä päätös vaihtaa. Oli kohtia jotka oli saanut vettä. Jonkun näköistä hometta siellä oli. 

Tässä vielä uutta pitaa. Ajatuksena on maalata valkoiseksi ja tehdä kuva siihen. Se projekti saa hautoa päässä kunnolla.

Päänäyttely

Viime vuonna oli jo puhetta, että menemme Beauceronin päänäyttelyyn. Tämä ei onnistunut, joten tänä vuonna mennään kokemaan tämäkin. Rino ei oikein ole näyttelykoira joten ei ikinä tiedä mitä tapahtuu.

Perinteiseen mukaan yritettiin olla mahdollisemman ajoissa, jotta Rino rauhottuu ja tottuu koira paljoiteen. Tämä reissu tuntui alusta asti haasteellisemmalta. Ilma oli upea. Mihin en ollut oikein osannut valmistautua, koska on satanut niin paljon lähiaikoina.





Rinon koittaessa mennä joka suuntaan. Aloin ihailla Rinon "Isää" Bataille des Assiers. Bataille oli vähän aikaa sitten palannut taas Ranskan matkalta. Katsottuaan ymppärillä Bataille vain lysähti maahan ja siinä sitten oltiin, vaikka mitä tapahtui.

Tota toivon olevan meilläkin. No ainakin 4 vuotta vielä menee. Mutta jos Rino olisi edes vuoden noin rauhallinen ihanaa.










Tässä ollaan itse asiassa. Ainakin Rino koittaa miellyttää tuomaria.

Minua ei kehään saada, sitä varten avopuolisoni on mentävä minun puolesta. Jännitystä taas ilmassa miten Rino juoksee. Ravi on ihan yliarvostettua.

Tällä kertaa tyydyttiin erinomaiseen. Oltiin itse tyytyväisiä, että saatiin edes jokin arvostelu.

Päivä oli pitkä, koska osallistuttiin myös kasvattaja luokkaan ja jälkeläisryhmään.

Jälkeläisryhmän Bateilen jälkeläiset voitti. Kasvattajaisluokassa tultiin neljänneksi.





Ryhmistä en saanut kuvia. Tässä on jonkinlainen syy. Koska en kehään mene, niin sain olla veljesten hihnan pitäjänä. Parhaillaan minulla oli neljä pentua hihnan päässä. Vähän surullisena annoin ne takaisin söpöjä kun olivat.