Mikä viikko takana, nyt on ollut ainakin menoa ja vauhtia. Kaikista jutuista ei kuviakaan saatu, mutta koira ainakin on väsynyt. Kamera olisi ollut monessa paikassa kiva juttu.
Maanantaina päätettiin ottaa pyörät esiin ja päästää Rino juoksemaan taas pyörän vieressä. Innoissaan se lähti ja koko yli 8 kilsaa hyvin jaksoi juosta. Kotona tietysti kuono vaipui maahan ja kuorsaus alkoi kuulumaan.
Tiistaina täytin vuosia. Ei mikään iso juhla, ikäkriisihän tässä taas on. Olin pitkään miettinyt mitä kivaa tekisi. Kolmesta vaihtoehdosta päätin sitten, että ulkoilma on paras juttu ja uudet maisemat. Odotin iltapäivään, että kaikki pääsimme lähtemään yhdessä. Kamara mukaan ja vettä. Kuvia kuitenkaan en saanut otettua, kun alku matkasta nilkka muljahti ja puhelimet soi koko ajan. Nautinto siis puuttui aivan tästä reissusta, mutta opein asioita. Kännykät kiinni ja jos nilkka on kipeä käänny kotiin.
Keskiviikkona töihin matkani suuntasi. Ihanaa seuraa kutovien naisten seurassa. Kotiin päästäessä oli ihana hiljaisuus, kun miehet oli hakutreeneissä. Päätin nautittia olostani ottamalla lasin viiniä, nostamalla jalan ylös huomista varten.
Torstaina oli iso haaste minulla ja Rinolla. Ekat epäviralliset agilitykisat. Jahkailin koko päivän menenkö vai en. Nilkka ja polvi olivat kipeät ja epäilys, että mitä niistä kisoista tulee oli päällisemmällä mielessä. Vielä paikan päällä talkoissa, olin kahden vaiheella kisataanko vai ei. Tietysti yllytyshulluna kentälle menin. En kuunnellut ohjeita, joissa kerrottiin ettei palkata saa. Joten monet virheemme oli kun palkkasin koiran. Eka kerroksen jälkeen, kun olin itsekin hypännyt Rinon kanssa hyppyesteistä, olin sitä mieltä, että koira autoon ja se oli siinä. Koitenkin mietein, ettei se nyt huonommin voi enää mennä ja toka kerta meni paremmin. Hauskaa itselläni oli ja yleisollä. Kaikki osallistujat saivat palkinnot. Aloin jo silloin juhlimaan Rinon ja minun viimistä sijaan. Ja sitten kun kutsuttiin jotain muuta olin suuauki, mitä tapahtuu. Ja kun vielä muita kutsuttiin niin ajattelin ai mölleistä voi siis saada hylätyn, no ei se mitään. Yllätys oli siis suuri, kun kolmas sija tuli. Minusta ekoissa kisoissa kuudesta kilpailiasta oltiin kolmas on hyvä juttu. Vielä kun suurin osa virheistä oli minun vikoja kun en alussa kuunnellut.
Kotiin päästäessä Rino sai sitten leikkiä palkinnolla. Ilo oli suuri.
Ihan paras lelu, ainakin tällä hetkellä.
Perjantaina tuli väkeä onnittelemaan minua ja toimaan lahjoja.
Koska en mitenkään juhlinut niin olin iloinen yllätyksestä. Ainoa mitä vähän odotin oli Porin jazzeille lippu. Olin vihjannut parille ihmiselle, että haluan tiettyä esiintyjää mennä kuuttelemaan. Rakas siskoni oli yskän ymmärtänyt ja nyt on lippu jääkaapin ovessa.
Lauantaina Mikko ja Rino oli pelastusalueella harjoituksissa, mutta sen jälkeen päätettiin kokeilla Mikon tuliaisrisotto riisistä tehdä risottoa.
Hauska kankainen pussi oli kuvaamisen arvoinen. Ja todella hyvää sienirisottua sainkin.
Koska koko viikko oltiin kumpikin viiletytty ja menty päädyttiin sunnuntai pyhittämään koti päiväksi. Rino tietysti sai kauan kaivatun lepopäivän.
Päivän suunnitelma oli etuoven ympäristö. Naveta tilan siivous niin, että seiniä päästään pikkuhiljaa tekemään.
Tässä on nyt edusta ennen ja jälkeen.
Hommaa oli. Itse olin vain työnjohtajana. Polvi pausuneena ei paljoa liikuta tai nostella.
Oltiin kammatkin tyytyväisi lopputulokseen.
Koristelu oli minun hommaa. Minun patsaat pääsi oven viereen aitio paikalle. Ja vanhoille maitotonkailetkin lyötyi paikka, missä Rino ei niitä kaada aina.
Tämän siivouksen aikana huomattiin, että ruohosipulikin on herännyt talviuniltaan.
Navetan siivous onnistui kanssa jotenkin. Huonetta ei ihan saatu tyhjäksi, mutta nyt siellä pääsee tekemään jotain.
Oli pakko kuvata ennen kuvat, että kesän jälkeen toivottavasti voi verrata miten paljon ollaan saatu aikaiseksi.
Kumpa pian olisi aikaa tähän projettiin. Haluan jo kaiken olevan valmista.
Muutaman käsityönkin sain valmiiksi. Oli ihan pakko vielä muutama tiskirätitti malli kokeilla. Niitä on netissä aivan liikaa hienoja malleja.
Oranssipipokin sain vihdoin valmiiksi. Nyt on hyvä sen kanssa mennä syksyllä metsään. Toivottavasti edes vähän näkyy siellä
Blogi päivitys on hyvä lopettaa tyytyväisen koiran kuvaa. Rino sai levätä ja "raskaan" viikon jälkeen sai oikein luun, josta tykkää.
