Löhölauantai

Vauhdikas viikko on jälleen takana, Jännitystä on ollut, kun aloitin harjoittelun. Aina uudessa paikassa on omat haasteet aloittaa. Ja isoin ongelmana on ollut. ettei saa liikaa innostuksia. Parin ekan päivän jälkeen oli pääpyörällä ja paljon ajatuksia tota mä haluan kokoilla ja tota. Vielä kun keksisi paikan mihin niitä laittaisi. Kaikki kokeilut eivät kotiini sovi tai mahdo. No, nyt vain katsotaan saanko kaikki toteuttettua.

Harjoittelun ekana päivänä käteeni laitettiin kaksi kudetta. Näytettiin, että virkkaan tollainen matto. Oli aha. No, saanko ohjeen vai pitääkö tehdä ton mallin mukaan. Sain kuokun ja ohjeen ja siitä se sitten alkoi. Pari muuta asioita tein, mutta keskiviikko puolilta päiviltä matto oli valmis. Olin itse pettynyt kuinka hidas olin, mutta yllättävää olin tyytyväinen työhön.

Voin jopa hyvällä mielellä jättää sen malliksi. Tämä tosiaankin yllätti minut siinä mielessä, että en olisi ikinä uskonut tälläiseen tunteeseen.Toivottavasti myös ammatti-ihmisedt pitävät työn jäljestä. Tietysti nään työssä paljon virheitä ja monia asioita olisi voinut tehdä eri tavalla. No, joitakin muutan omaan mattooni jonka innostuin tekemään kämppääni.

Sitten lauantai löhöpäivään. Mietein kauan, että menisikö pitkälle lenkille vai siivoisi vai mitä tekisi. No, kaikki heitin romukoppaan ja päätin, että olen ansainnut vapaa päivän. Tämä kolmesta syystä olin selvinnyt hengissä ekasta harjoittelu viikosta, toiseksi olen luvannut itselleni, että maanantaina vihdoin aloitan pitkään suunnitellun juoksukoulun. Ja viimeisesti olin menossa sunnuntaina töihin kansalaisopiston näyttelyyn ja alkupurkuun.

Olin lainannut kirjastosta alkuvuodesta Elina Innasen; vegaanin keittiössä kirjan, parempaa arkiruokaa kasviksista. Minun on jo pitkään pitänyt tehdä siitä ruokaa, mutta aina olen siirtänyt nyt vihdoin päätin tehdä ja yrittää yhtä ohjetta. Jännitystä olki alusta loppuun asti kanssani, mutta yllätyin oikein loppu tuloksesta. Siis teen uudestaakin. Tässä ohje, jos joku haluaakin kanssa kokeilla suosittelen kyllä.

Rice & beans

AINEKSET:
1 Iso sipuli
2 Isoa valkosipulinkynttä
1 Punainen paprika
2 Tuoretta mietoa chiliä (tai chilitahnaa main mukaan)
1 1/2 rkl Öljyä
2 tl Kuivattua timjamia
2 tl Jauhettua korianteria
500g Tomaattimurskaa
1 dl Kookosmaitoa
2 Kasvisliemikuutiota
noin 5 dl erilaisia keitettyjä papuja (esim. kidney- ja mustapapuja)
3-4 dl Tummaa pikariisiä

Hienonna sipulit. Kuutioi paprika ja hienonna chilit. Kuumennaa öljy paksupohjaisen kattilan pohjalla. Lisää sipulit sekä mausteet. Kuullota pari minuuttia ja sekoitttele paprikapalat joukkoon. Lisää sitten kattilaan tomaattimurska, kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja pavut. hauduttele keskilämmöllä kunnes paprikat ovat pehmenneet ja neste hiukan haihtunut. Nosta kattila sivuun ja annna kastikkeen vetäytyä sillä aikaa, kun riisi kiehuu. Tarjoa ruoka vihersalaatin kera.

Kun osaan niin hyvin lukea ohjeita niin muutin vähäisen sitä. Oli omassani ateriassa oli vain 400g tomaatimurskaa, koska laitoin 2 dl kookosmaitoa. Myös maisteita laitoin reilusti. Lisäsin myös kokonaisia tattisuurimoita, kun olen ihastunut niihin. Ja myös pavut oli ihan erilaisia pakkauksista. Laiska kun olin, etten "jaksanut" tai "ehtinyt" liotamaan papuja. Myös minulla oli jotain moniviljariisiä ja minun mitat ei näköjään ole oikeat. Tein vain kahteen annokseen ja koko ruuan riisit on nyt keitetty. No, eipä tarvi lisää keittää.

Tällä on nyt hyvä lähteä uuteen viikkoon. Saa nähdä mitä viikko toi tullessaan. Tätä kirjoittaessani jo oli pakko todeta nyt on kesä, koska ensimmäinen hyttynen tuli tapettua. Massamurhaaja iskee jälleen.

Kesä on tulossa

On ollut omituinen olo. Vaikka en ole mikään kasvien ja puutarhan hoitaja, niin ollut erikoista kun ei ole tarvinnut tehdä joka keveisiä pihahommia. 9 -10 vuotta, kun on joka vuosi miettinyt tonne pihalle on pakko mennä ja laittaa piha kuntoon kesää varten. Nyt huomaan, että jollakin tasolla kaipaan sitä. Tässä huomaa, kun menettää jotain sitten vasta alkaa kunnolla arvostamaan niitä asioita. En osaa sanoa kumpaa kaipaan enemmän omaa terassia/portaita vai grilliä. Tämä on varmaan tämän kesän mietintä kysymys. Toivottavasti en kaipaa kumpaakaan syksyllä.

Kai olin liian ääneen omituista oloani sanonut tai sitten vain tunkeudeun siskoni luo puutarhatalkoisiin. Kyllä mietein eilen todella paljon olenko nyt lopullisesti tullut hulluksi, kun vapaa ehtoisesati otan käteeni haravan ja alan nyppimään kukkapenkkeja. Ja taas mietin onko toi kukkasen alku vai rikkaruoho.

Kai tämä oli vain haaste taas itselleni missä kunnossa on. Myös sain taas ajatusta mitä haluan elmältäni. Haaveet ja atavoitteet alkavat pikku hiljaa taas muodostumaan en nyt sanoisi kauniissa päässäni, mutta kuitenkin päässäni.

Alku tilanne oli jotenkin tämän näköinen. Siskoni oli miehensä kanssa jo aloittanut, mutta hommaa silti lyötyi.

Oli ihana huomata kuinka melkein kaikki kasvit on jo lähtenyt kasvamaan. Ja tosi vähän niitä tuhosin tai terrorisoin. Kai viime vuoden Ulvilassa asuminen ja sen ajan tutkiminen mitäköhän täällä kasvaa on opettanut minulle edes jotain.

Paljon tuli haravoitua ja tehtyä, mutta myös tauot ja suunnittelu kuului päiväämme. Mikä parempi paikka kuin vasta valmistunut lasihuone. Tunnelma siellä on niin rauhaisa ja lämmin. Ja kun vielä näkee koko puutarhan ihanuuden ja myös huomaa työnsä jäljet.




Jälleen otin muutaman tunnemma kuvan sieltä. Tuntuu että aina paikka innostaa valokuvaamaan.


Mutta nyt siellä on kaksi minun lemppari asiaa. Tämä ihana lyhty ja nytten uusimpana muratti. Näitä on niin ihana kuolllata siellä.

Vielä muutamia tunnelma kuvia .

Tietysti talkoot vaati nesteityksen, grilliruuan ja saunan. Taas huonpona blogaajana minulta jäi ruokakuvaamatta ja paljon muuta. Mutta voin kertoa kesän ensimmäinen grilliruoka oli jälleen hyvää.










Päivä oli aivan ihana ja rentuottava. Sai vain nauttia. Ja kotiin meno maisemakin oli erikoinen. Ainakin sellainen, että tuli pysähdettyä ja kuvattua, vaikkein saanutkaan tunnelmaa ihan kunnolla vangittua.

Tänään olenkin miettinyt onko lihakset jäykät ja kipeät. Vielä olen yll'ättynyt kuinka vähän sattuu ja tietysti ihmettelen missä minun rakot oikein ovat. Aina ennen on tullut kun olen vain katsonut haravaan. Nytten niitä ei ole, mahdoinkohan edes haravoida ;) Tietenkin hiomenna olen ihan kauhean jumissa. Niin se aina menee.

Sain tänään vslmiiksi muutama päivä sitten eloitetun tunikan. Ihastuin malliin ja viimein päätin, että kerrankin teen itselleni jotain. Nytten kun kokeillin, yllätyin voin jopa pitää tätä. Eli vielä tunikka näyttää hienolta. Olisinko kerrankin onnistunut tekemään jotain itselleni jota voin ylpeänä käyttää ja josta pidän. Sen näkee lähipäivinä. Siirtyykö työ prässäyksen jälkeen kaappiin vai käyttöön. tätät innolla odotellessa. Kuva kyllä epäonnistu. Tausta kamala ja asentonikaan ei ole parhainmahdollinen. No ainakin siitä näkee, että olen lihonnut.

Hyvästi Kankaanpää

Kävin viime viikon torstaina jättämässä ehkä nyt viimein hyvästit Kankaapäähän. Siis kaupungissa voin käydä mutta Kankaanpää opisto taitaa nyt vihdoin olla valloitettu lopullisesti.

Aloitin vuonna 2008 artesaani opinnot Kankaanpään opistossa ja yllätys yllätys kun on kysy minusta ne jäi kesken. Nyt kun olen etsimässä itseäni päätin tehdä jotain mistä voisin olla ylpeä. Eli viestiä opiskelu paikkaan ja selvitystä onnistunko vihdoin valmistumaan.

Tässä pari kuukautta sitten keskustelu oli siinä vaiheessa, että tuli kysymys pääsetkö käymään taidehistorian tunnit ja keskustellaan mitä sitten. Nytten on tunnit istuttu, toivottavasti jotain uutta opittu ja vielä kun saan harjoittelun tehtyä niin saan tutkintoni. Tämä on vielä todella epätodellista minulle. En voi uskoa, että valmistun. Uskon varmasti, kun saan todistuksen käteeni.

Mutta todellakin minun ei tarvitse enään opinpaikkaani mennä joten viimeisellä kerralla päätin antaa jäähyvästit paikalle joka ekalla kerralla merkitsi paljon. Ja toisella kerralla huomasin, että olen muuttanut. Vielä en osaa sanoa miten. Vaalin aina muistoja ja ikävä tuli opiskelu kavereita, paljon olen kokenut siellä.

Matkustin nytten ja aikasemminkin linja-autolla Porissta Kankaanpäähän koulupäivinä. Matkan varralla on ollut kiinnostavia juttuja, jotka tosiaankin päätin ikuistaa muistojoni joukkoon myös kuvin.





Linja-auton ikkunosta aina katsselin tätä patsasta ja mieleen tuli iloinen norsu. Ilmeisesti minulla on liian hyvä mielikuvitus nimittäin patsas edestäpäin näyttää ......




...tältä.











Kävellessäni linja-autoasemalta koululle ihailin aina tätä siltaa. Olisi ihanaa kun omasta pihasta lähtisi silta johonkin. Tietenkin vähän ulkisemmalla paikalla.

 Vielä maisema kuva opiston pihasta toiselle puolella. Kesäällä ja alku syksystä olisi saanut paremman kuvan. Mutta on tämäkin rentuottava maisema.

Perinteinen "pääsiäispatikointi"

Monea vuonna olen käynnyt pääsiäisenä patikoimassa, jos sitä nyt siksi voi sanoa. Olin vähän allapäin kuin aloin miettimään miten tänä vuonna se onnistuu, kun en omista autoa enkä ajokorttiakaan. Ajatellen ja vähän tutkiskellen päätin lähteä kävellen reissuun. Kyllähän Porissa metsiä on. Tietenkin tänä vuonna menin tuttuun paikka juuri mahdollisuuksien ollessa vähäiset. Onneksi on tulossa kesä niin pääsen pyörällä vähän pidemmälle.

Vaikka ilma nyt ollutkaan aurinkoinen niin oli todella ihanaa kulkea merenrannassa ja metsässä. Tietysti jonkun verran eli yli puolet matkasta minun oli pakko kulkea autotienvieressä asfatilla. Jalat joutuivat tämän takia todella koville.

Monta kuukautta olen ajatellut, että olisi pakko päästä lintutorniin ajatteleemaan tulevaisuutta. Miten tästä jatketaan? Mitä nyt tehdään? Mitä haluan elämältä? ja kuka olen? Nämähän on minun nykyisen elämäni Peruskysymyksiä.

Lyötyi parikin lintutornia. Ainoa huono puoli, että tietysti tähän aikaa vuodesta ne on täynnä lintuboggareita. Vaikka olen paljon asioita tehnyt, mutten ollut vielä valmis kohtaamaan heitä. Toinen ryhmä joka vielä odottaa, että uskallan tulla piilostani on koiraharrastajat. Heitä on iso ikävä, mutta ilman koiraan niissä piireissä on vaikea kulkea. 

Joten nyt jäi ajatukset päähäni. Kyllä minä taas jossain vaiheessa keksin vastauksia. Luonto oli kyllä ihana. Ja tuli niin hyvä mieli.Jälleen huomasin, että on omituista mutta minusta on tullut ulkoihminen. Ainoa negatiivinen asia koko retkessä oli, että tuli ajatus katko ja lenkistä tuli liian pitkä, Opettavainen reissu. Nyt taas tiedän etten ole vielä kuntoni riitä siihen että kahtena perättäisenä päivä kuljen melkein 23 kilsan lenkin yhteen mittaan enkä venyttele enkä syö tarpeeksi. Nyt sekin on taas testattu ja opittu.

Lopuksi voin jälleen todeta, että minulta pitäisi käsityöblogit ja muut käsityö juttu kieltää. Sain idean ja siitä se taas lähti....

..... nytten jälleen herää kysymys mitä näillä teen. Loppuun asti nämä pitää varmaan työstää, että saan pyödälle. Toivottavasti lähi aikoina ei tule lisää idoita päähän. 

Ihan uusi alku

On mennyt paljon aikaa, kun en ole käynyt täällä. Tänään tehdessäni 22,3 kilsan lenkkia päätin että nyt tähän taas tulee muutos. Pikku hiljaa tämä nainen alkaa uudelleen syntymään. Tekisi mieli sanoa, että onpas rakas vuosi takana, mutta en voi koska vuosi ei ole vielä täynnä. Pitää todeta ekaa kertaa elämässään kun on yksin niin joka päivä oppii aina uutta.

No, vähän kuulumisia lähikuukausilta. Kun vihdoin hyväksyin, että etten sittenkään vieläkään saanut sitä unelma työhuonetta, on pitänyt muttaa suunnitelmaa. Tässä on nykyinen / tämän hetkinen tuohuoneen. Olen aina toivonut isoa kulmasohvaa johon olisin entisen perheeni kanssa mahtunut kaikki. Nyt huomaan välillä, että hyvä jos minä itse mahdun sinne.

Joka aamu se näyttä erilaiselta riippuen inspiksestä. Ja tietysti siitä miten saan sen siivottua. Koiravahtina, kun olen on pakko siivota tai jos saan vieraita. Myös uskon, että vielä sisutan ennen kuin olen ihan tyytyväinen millainen uusi asuntoni on. Sohva on siinä hyvä, että saan levittää valmiit käsityöt aina odottamaan reunaan ennen kuin ne lähtee tai päättelen ne.

En nyt ole ihan koko aikaa ollut ilman käsityötä. Ensimmäisenä tässä on kuva joululahjastani. Ainoa työ jota joulun jälkeen tein. Ja yllättävän kauan sitä tein, koska nautein entisen koirani seurasta viimeisen kerran.

Ja nyt olen tehnyt paljon muille villasukkia. Joko toivomuksesta, tilauksesta tai niiden pyytämättä. Minulle annetaan kai pian kielto tehdä kokeiluja. Mutta nyt laihtumisen syynä hankein uusia hameita ja mulla ei ollut oikea sukkia. Tämä oli tulos. Ihastuin näihin heti ja myös muut ovat ihastunut. Saa nähdä, koska alan tekemään uutta paria.

Myös kun sain joululahjaksi uusia käsityökirjoja, niin sieltä osui yhdet villasukat mikkä piti heti kokeilla. Onneksi kohteen keksein heti ja häntä ei haitannut vaikka vähän muutin mallia ja värejä. Nää oli yllättävän ihanat. Lopputulos oli juuri sellainen kuin ajattelin. Malli antoi liikaa ideoita missä mallia voisi kokeilla. No, ehkä tulevaisuudessa nähdään toteutanko ideat.

 Tässä vielä joululahja kirjat, jotka ovat aivan ihanat. Kirjat ovat; rakas villasukka ja synkät kuteet. Odotan innolla kun ehdin ja uskallan alkaa näistä tekemään käsitöitä.

Taas tämä on korkattu ja toivon lyötäväni täältä itseni pian uudelleen. Hyvää pääsiäistä kaikille.