sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vähän sitä ja vähän tätä

Olimme kävelyllä isonsiskoni kanssa ja tavoistamme poiketen reittimme kulki kaupungin läpi. Koska olimme kaupungissa katsoimme näyteikkunoita matkallamme. Ja yhtäkki saimme idean lampusta. Rakas siskoni on pitään etsinyt sopivaa pikku lamppua hyllykköön, lyötämättä oikean kokoista ja mallista. Ja vielä kun sen pitäisi olla sellainen, että kaikki tykkäävät. 

Kävellessämme ideoimme ja myös mieteimme mitä kaapeista lyötyy. Itsekkin oikein innustuin ja ajattelin, että pitää oikein laittaa idea päähäni hautumaan. Ja mietein miten saisin kaikken mitä ideoimme toimimaan. 

Pian tarvittavat asiat olivat sohvapyödällä. Korkokengät (jotka ovat kamalan tuntuset jalassa), rikkinäinen lampunvarjostin, paperinarua uuden lampunvarjostumen tekemiseen, tyhjä sikarilaatikko (ollaan ainakin vähän otettu perheen miestä mukaan lopputulokseen), helmet, iso musta kukkanen ja tietysti lampun pohja. 


Katsellesani tavaroita edessäni, vieläkin mietein tuleeko tästä mitään. Ja onko kaikki tyytyväisiä lopputulokseen. Mutta hetken mietinnin jälkeen oli vain aloitettava tämä uusi erilainen projekti.

Aloitin ainoasta asiasta jonka varsinaisesti piti tehdä eli lampunvarjostin. Olimme sopineet se olisi valkoinen hattu, johon saisi mustan kukkasen kiinni. Paperinaru sopi minusta hyvin tähän tarkoitukseen, koska se päästää valoa kuitenkin jonkun verran läpi. Muistin nähneeni Lankavan sivuilla jonkinlaisen hatun ohjeen. Joten sinne ja sieltä lyötyi tälläinen ohjeen.Tietysti piti ottaa pienempi virkuukuokku ja muuttaa ohjetta joten saisin oikean kokoisen varjostimen. Oli mukava pitkästä aikaa työskennellä paperinarun kanssa. Se on ollut ja on edelleen yksi lempimateriaaleistani. Kun sain varjostimen virkattu huomasin, että se kaipaa vielä jotain. Muistini syövereistä muistin omistavani mustaa nauhaa. Pieni, eikä niin pienenkään etsinnän jälkeen lyösin sen ja tosesin että se oli juuri se mitä varjostin kaipasikin. 

Seuraavaksi jäi vain sunnittelu ja sommittelu. Miten kaikki saadaan sopimaan keskenään. Tulin siihen tulokseen etten laita mitään mihinkään kiinni. Tämä mahdollistaa sen, että kun kyllästyy on helppo muuttaa lampua. Eli jos nyt kuitenkin haluaa ja tarvitsee juuri noita korkokenkiä niin ottaa vain ne.

Vapun kunniaksi vien lampun paikalleen ja jännitteän onko se sellainen kuin siskoni oli ajatellut. Kun kaikki osat oli paikallaan ja lamppu oikeassa paikassa, on pakko myötää että se näyttää hienolta. Eikä ikinä uskoisi, että lamppu on syntynyt kaapeistä lyödettäviltä tavaroilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Täällä taas ....  On mennyt pitkään, kun olen viimeksi kirjoittanut. Nyt huomasin olisi hyvä muistuttaa itseäni mitä kaikkea saan tehtyä....