Hyvästi Kankaanpää

Kävin viime viikon torstaina jättämässä ehkä nyt viimein hyvästit Kankaapäähän. Siis kaupungissa voin käydä mutta Kankaanpää opisto taitaa nyt vihdoin olla valloitettu lopullisesti.

Aloitin vuonna 2008 artesaani opinnot Kankaanpään opistossa ja yllätys yllätys kun on kysy minusta ne jäi kesken. Nyt kun olen etsimässä itseäni päätin tehdä jotain mistä voisin olla ylpeä. Eli viestiä opiskelu paikkaan ja selvitystä onnistunko vihdoin valmistumaan.

Tässä pari kuukautta sitten keskustelu oli siinä vaiheessa, että tuli kysymys pääsetkö käymään taidehistorian tunnit ja keskustellaan mitä sitten. Nytten on tunnit istuttu, toivottavasti jotain uutta opittu ja vielä kun saan harjoittelun tehtyä niin saan tutkintoni. Tämä on vielä todella epätodellista minulle. En voi uskoa, että valmistun. Uskon varmasti, kun saan todistuksen käteeni.

Mutta todellakin minun ei tarvitse enään opinpaikkaani mennä joten viimeisellä kerralla päätin antaa jäähyvästit paikalle joka ekalla kerralla merkitsi paljon. Ja toisella kerralla huomasin, että olen muuttanut. Vielä en osaa sanoa miten. Vaalin aina muistoja ja ikävä tuli opiskelu kavereita, paljon olen kokenut siellä.

Matkustin nytten ja aikasemminkin linja-autolla Porissta Kankaanpäähän koulupäivinä. Matkan varralla on ollut kiinnostavia juttuja, jotka tosiaankin päätin ikuistaa muistojoni joukkoon myös kuvin.





Linja-auton ikkunosta aina katsselin tätä patsasta ja mieleen tuli iloinen norsu. Ilmeisesti minulla on liian hyvä mielikuvitus nimittäin patsas edestäpäin näyttää ......




...tältä.











Kävellessäni linja-autoasemalta koululle ihailin aina tätä siltaa. Olisi ihanaa kun omasta pihasta lähtisi silta johonkin. Tietenkin vähän ulkisemmalla paikalla.

 Vielä maisema kuva opiston pihasta toiselle puolella. Kesäällä ja alku syksystä olisi saanut paremman kuvan. Mutta on tämäkin rentuottava maisema.