On ollut omituinen olo. Vaikka en ole mikään kasvien ja puutarhan hoitaja, niin ollut erikoista kun ei ole tarvinnut tehdä joka keveisiä pihahommia. 9 -10 vuotta, kun on joka vuosi miettinyt tonne pihalle on pakko mennä ja laittaa piha kuntoon kesää varten. Nyt huomaan, että jollakin tasolla kaipaan sitä. Tässä huomaa, kun menettää jotain sitten vasta alkaa kunnolla arvostamaan niitä asioita. En osaa sanoa kumpaa kaipaan enemmän omaa terassia/portaita vai grilliä. Tämä on varmaan tämän kesän mietintä kysymys. Toivottavasti en kaipaa kumpaakaan syksyllä.
Kai olin liian ääneen omituista oloani sanonut tai sitten vain tunkeudeun siskoni luo puutarhatalkoisiin. Kyllä mietein eilen todella paljon olenko nyt lopullisesti tullut hulluksi, kun vapaa ehtoisesati otan käteeni haravan ja alan nyppimään kukkapenkkeja. Ja taas mietin onko toi kukkasen alku vai rikkaruoho.
Kai tämä oli vain haaste taas itselleni missä kunnossa on. Myös sain taas ajatusta mitä haluan elmältäni. Haaveet ja atavoitteet alkavat pikku hiljaa taas muodostumaan en nyt sanoisi kauniissa päässäni, mutta kuitenkin päässäni.
Alku tilanne oli jotenkin tämän näköinen. Siskoni oli miehensä kanssa jo aloittanut, mutta hommaa silti lyötyi.
Oli ihana huomata kuinka melkein kaikki kasvit on jo lähtenyt kasvamaan. Ja tosi vähän niitä tuhosin tai terrorisoin. Kai viime vuoden Ulvilassa asuminen ja sen ajan tutkiminen mitäköhän täällä kasvaa on opettanut minulle edes jotain.
Paljon tuli haravoitua ja tehtyä, mutta myös tauot ja suunnittelu kuului päiväämme. Mikä parempi paikka kuin vasta valmistunut lasihuone. Tunnelma siellä on niin rauhaisa ja lämmin. Ja kun vielä näkee koko puutarhan ihanuuden ja myös huomaa työnsä jäljet.
Jälleen otin muutaman tunnemma kuvan sieltä. Tuntuu että aina paikka innostaa valokuvaamaan.
Mutta nyt siellä on kaksi minun lemppari asiaa. Tämä ihana lyhty ja nytten uusimpana muratti. Näitä on niin ihana kuolllata siellä.
Vielä muutamia tunnelma kuvia .
Tietysti talkoot vaati nesteityksen, grilliruuan ja saunan. Taas huonpona blogaajana minulta jäi ruokakuvaamatta ja paljon muuta. Mutta voin kertoa kesän ensimmäinen grilliruoka oli jälleen hyvää.
Päivä oli aivan ihana ja rentuottava. Sai vain nauttia. Ja kotiin meno maisemakin oli erikoinen. Ainakin sellainen, että tuli pysähdettyä ja kuvattua, vaikkein saanutkaan tunnelmaa ihan kunnolla vangittua.
Tänään olenkin miettinyt onko lihakset jäykät ja kipeät. Vielä olen yll'ättynyt kuinka vähän sattuu ja tietysti ihmettelen missä minun rakot oikein ovat. Aina ennen on tullut kun olen vain katsonut haravaan. Nytten niitä ei ole, mahdoinkohan edes haravoida ;) Tietenkin hiomenna olen ihan kauhean jumissa. Niin se aina menee.
Sain tänään vslmiiksi muutama päivä sitten eloitetun tunikan. Ihastuin malliin ja viimein päätin, että kerrankin teen itselleni jotain. Nytten kun kokeillin, yllätyin voin jopa pitää tätä. Eli vielä tunikka näyttää hienolta. Olisinko kerrankin onnistunut tekemään jotain itselleni jota voin ylpeänä käyttää ja josta pidän. Sen näkee lähipäivinä. Siirtyykö työ prässäyksen jälkeen kaappiin vai käyttöön. tätät innolla odotellessa. Kuva kyllä epäonnistu. Tausta kamala ja asentonikaan ei ole parhainmahdollinen. No ainakin siitä näkee, että olen lihonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti