Ihan aina teen mitä pitää

Viimeinen hetki, kun pitää tehdä viimeisiä kouluraportteja, jos haluan ikinä valmistua. Ja jälleen omaan tapaani teen aivan kaikkea muuta kuin pitäisi. Jopa imurointi on alkanut kiinnostamaan kovasti. Pelko, että alan pian konttaamalla pesemään lattioita, laittoi asiat tärkeys järjestykseen. Eli sain lopulta sen raportin tehtyä. Nyt jännitän kovasti ollaanko oikeasti maalissa vai ei. En millään tunnu uskoa, että voisin oikeasti valmistua ammattiin. Tämä on toisaalta onnellinen hetki tein sen, mutta toisaalta surullinen hetki, kuvittelin aina että juhlin tätä itselle tärkeinten ihmisten ja eläinten kanssa. No, katsotaan mitä keksin kun paperit on kädessäni jos on.

Ja tässä on tulos siitä mitä tulee tehtyä, kun pitäisi kirjoittaa koulun raporttia. No, äiti sai pari koria, mitä kaipaili. Toivottavasti on oikean kokoisia. Itsekin sain koreja ja pari patalappua. Kai pitää ajatella positiivisesti, en ihan kaikkia kuteita ehtinyt virkata. Ja tuskin niitäkään olisi muuten tullut aloitettua. Nyt kun jaksaisi vielä jatkaa niiden tekemistä.

Tai sitten vain istun sohvaalla ja nautin tunteesta, että se raportti on kirjoitettu. Ja pelottava elämä on jatkumassa.

Hyvästit harjoittelu paikka

Olin niin onnekas kun olen saanut kokeilla unelma työpaikassa työskentely. Vaikka oli vain harjoittelu kyseessä, ihanaa oli. Nyt tietää mihin tähdätään. Kokemusta tuli ja ihania työtä sai tehdä oikein luvan kanssa. Ja tietysti ihmiset olivat aivan ihania.

Matka jatkuu eteenpäin. Vähänaikaa kaksi minun tekemää mallia on Porin Taitoshopin ikkunassa. Olen niin ylpeä, jos vai voi olla. Hyvä minä.

Eka kasvi on sitten hankittu

Olen jo jonkun aikaa meittinyt, että jotain vihreetä pitäisi asuntooni hankkia. Ennen rakastin erilaisista kasveista. Ja vielä vähän erikoisemmat ovat olleet lähellä sydäntäni.Tietysti koiran pennun myötä kasvit sai kokea monenlaisia kekumuksia. Rinon mielestä aina on ollut, että jos mikä vain tippuu lattialle, sen jälkeen se on Rinon omaisuutta. Eli jos häntä nyt "vahingossa" tiputtaa kasvin maahan, silloin sillä voi leikkiä. Tämä verotti aika monta kasvia. Ja vielä nytten kun muutin jotin vanhaan kotiin kaikki kasvit. Vasta myöhemmin tajusin surra tätä asiaa. Olen huomannut, että jälkiviisaus on paras viisaus. Ja pitäisi ajatella asioita kunnolla ennen kuin tekee päätöksi.

No, se siitä. Tutkiessani tavaroita lyösin värimultaa eli vesipolymeeriä. Vähän piti miettiä, että mitä ja mistä tälläistä on tullut minulle. Aikani kun mietein muistini perukoista muistin äitini joskus hehkutti sitä ja antoi ne minulle. Nyt päätin, että pakko kokeilla. Turhaan sitä säilyttää vain laatikon pohjalla. Ja vielä kun on ollut niitä kasveja ikävä. Sen verran epävarmana olen tähän projektiini, että ostin halvan kasvin. Ettei vain harmita.



Tämä oli jo aluksi jännittävä projekti. Ensin en tajunnut kaikka paljon niistä pusseista oikein saa. Onneksi tajusin tehdä ensin puoli satsia. Ajatuksissani oli, että teen loput seuraavana päivänä. Nimittäin valmiin "multaan" valmistuminen kesti 4 tuntia. Ja minut tuntien uskalsin vasta illalla alkaa kokeilemaan.

Valmiisita kun tuli. Nauroin että huomaa, että minä olen tekemässä. Eli en putsannut ihan riittävän hyvin multaa pois. Nyt tämä sisältää myös mustia kohtia. Väri oli kyllä musta kiva.

Nyt enää jää nähtäväksi kuinka tämä oikeasti toimii.

Ainoa ehkä pettymys on, että väri alkaa pikku hiljaa katoamaan. Toi väri oli mustqa se kaikkein kivoin juttu tässä kaikessa. Mutta ei ainakaan kasvi ole värjääntynyt. Ja kasvikin on lyötänyt oman paikansa. Positiivisena on sanottava ei ainakaan tarvitse muistaa kastella. Minulle vain plussaa.

  Toinen projektini oli kasvis ruoka jota ystäväni tarjoili minulle. Alkuperäinen linkki ja ohje lyötyy tästä http://mokinkeittiossa.blogspot.fi/2015/05/2015-05-13-taasen-kerran-kissavahtina.html. Omaan tyyliin vahingossa muutin sitä. Tuli laitettua sipulia, oreganoa ja rosmariinia tomaattimurskaan. Jätin myös valkosipulin pois, koska kämpässäni ei ollut sitä. Laitoin myös näihin homejuustoa.

Hyvää oli vieläkin. Tästä taisi tulla minun lemppari ruokaa. Helppoa tehdä ja ravitsevaa. Ja pienillä muutoksiallla saa erimakuista. Iso kiitos vielä ystäväni.

Erilainen vappu ja viikon tapahtumia

Viikon olen tehnyt käsitöitä harjoittelupaikassa ja kämpälläni. Huomasin jälleen hurahtaneen erilaisia juttuja kokeilemaan. Ja sen olen huomannut eli vappun kunniaksi päätin lähteä ulos jos sää vain sallisi. Eli mistäköhän taidan lyötää jälleen itseni.....

Lintutorniltahan paikkani taas lyösin. Ja tällä kertaa paikka oli ihan tyhjäkin. 

Joten pääsin kunnolla ajattelemaan ja tekemään päätöksi. kuvatessani vappumuistoa hermittelin, että serpentiini ja pallot olivat unohtunut. 

Ainakin huolet jälleen unohtuivat ja elämäni tuntui taas järkevältä. Ja sillä oli vielä suuntakin.

En pitkää matkaa kävellyt polulla, mutta joka hetki oli niin ihana. 

Tällä kertaa matkakin oli järkevä eikä rakkoja tullut. Lyötyi myös vanhaja tuttuja maisemia ja muistot nuosi tietysti pintaan. Siltikin taas sain voimaa ja rauhaa luonnosta. Sitähän lähdin etsimään.

Matkalla takaisin päin soitin isosiskolle, että saanko kylmän joutuvan heidän terassilla, kun on matkan verralla.

Tässä se on kylmät juomat. Maistui kyllä hyvältä, vaikka vain 16,6 kilsaa kävelin/patikoin.

Yksi siideri muuttui kahdeksi ja niin edelleen. Mutta kyllä jotain syntyikin. Vanhaa kukkapenkkiä isonnettiin naisvoimalla. Ja olimme lopputulokseen todella tyytyväisiä.

Ruoka maistui tämän jälkeen todella hyvältä. Tai sanotaan, että alku kesästä grilliruoka on aina hyvää. Ja alkuun vielä kun oli valkoparsaa alkuruokana. Olin todella tyytyväinen päätökseen poiketa ja syödä. Ja illan päätteeksi oli todella lähellä, etten poikennut lähi baariin tapaaan ystävääni joka oli töissä siellä. Tällä kertaa en sisälle asti mennyt, mutta olin yllättynyt kuinka lähellä se oli. Se oli ensimmäinen kerta sinkuuteni aikana, että edes ajattelin kunnolla menoa. Seuraavalla kerralla varmasti jo onnistun varmaan. Toivon vain, että miehetkin ymmärtävät, että baarin voi mennä pitämään hauskaa itsensä takia. No katsotaan mitä elämässäni tapahtuu.

Sitten viikon kokeilut. Tälläi kun katselee tuntuu, ettei ole kunnolla saanut mitään aikaiseksi. Mutta luomisen tuska on usein tuskallista.

Tämän viikon hommanani on ollut syksyisen kranssin teko. Ja tämän tekeminen on saanut yhden jos toisenkin pään sattumaan. No, ei ihan. Olemme huomanneet, niin monta kuin ihmisiä on niin monta mielipidettä. Kranssin itsensä teko oli helppoa ja hauskaa. Mutta sitten päästiin koristeluihin. Kranssin piti olla syksyinen ja erilainen kuin ensimmäinen malli. Minusta tuntui, että melkein kaikki tekniikat ja kokeilut tuli käyteä läpi ennen kuin keksein mitä tehdä. Ja sekin tapahtui vahingossa. Tähän olimme kaikki tyytyväisiä. nyt se näyttää jotenkin kivalta.

Betoni kokeiluni ja mallini ovat myös tällä viikolla jatkuneet. olen saanut ottaa ne muoteista pois. Nyt tietenkin kun on minusta kysymys ongelmana tuli mitä tehdä; maalata, hiota. Eli millaisista malleista ihmiset tykkäisivät. Näitä ajatuksia vielä nytkin pääni pyörittää. En osaa päätää. Tiistaina kaikki pitäisi olla valmiina. Eli kiire tulee. Ja tuskin olen itsekään tyytyväinen. Koitan koko ajan sanoa itsellini, kunhan minun ammattiosaamisnäyttä mallien suhteen menee läpi niin kaikki on hyvin. Katsotaan miten akan käy ja mitä tästä oikein tulee.

Keskiviikkona sain vielä yhden homman torstaiksi. Oli tälläisen massan tekemisen. Naureskelin muille, että ilmeisesti en ole saanut lapsene tarpeeksi leikkiä veden kanssa kun vielä pitää leikki. No, sitten todettiin, että sitä tämä on eri materiaalien kanssa leikkimistä. Ja mitä enemmän lapsimaisuutta tuo esiin sitä perimpi. Ja tietysti mitä enemmän uskaltaa kokeilla sitä parempi. Sen kun vielä oppisin. Mikään ei ole epäonnistunut. Jos työ menee pieleen pystyy sanomaan muille, että näin ei kannata tehdä.

Ja lopuksi kuva minun nyt ikiomasta matosta. Se on valmis ja menossa paikalleen. Olen ylpeä itsestäni. 

 Tästä on taas hyvä lähteä kohti uutta viikkoa. Se sisältääkin jännitystä, kun pitää ammattiosaamisnäytöt suorittaa. 

Löhölauantai

Vauhdikas viikko on jälleen takana, Jännitystä on ollut, kun aloitin harjoittelun. Aina uudessa paikassa on omat haasteet aloittaa. Ja isoin ongelmana on ollut. ettei saa liikaa innostuksia. Parin ekan päivän jälkeen oli pääpyörällä ja paljon ajatuksia tota mä haluan kokoilla ja tota. Vielä kun keksisi paikan mihin niitä laittaisi. Kaikki kokeilut eivät kotiini sovi tai mahdo. No, nyt vain katsotaan saanko kaikki toteuttettua.

Harjoittelun ekana päivänä käteeni laitettiin kaksi kudetta. Näytettiin, että virkkaan tollainen matto. Oli aha. No, saanko ohjeen vai pitääkö tehdä ton mallin mukaan. Sain kuokun ja ohjeen ja siitä se sitten alkoi. Pari muuta asioita tein, mutta keskiviikko puolilta päiviltä matto oli valmis. Olin itse pettynyt kuinka hidas olin, mutta yllättävää olin tyytyväinen työhön.

Voin jopa hyvällä mielellä jättää sen malliksi. Tämä tosiaankin yllätti minut siinä mielessä, että en olisi ikinä uskonut tälläiseen tunteeseen.Toivottavasti myös ammatti-ihmisedt pitävät työn jäljestä. Tietysti nään työssä paljon virheitä ja monia asioita olisi voinut tehdä eri tavalla. No, joitakin muutan omaan mattooni jonka innostuin tekemään kämppääni.

Sitten lauantai löhöpäivään. Mietein kauan, että menisikö pitkälle lenkille vai siivoisi vai mitä tekisi. No, kaikki heitin romukoppaan ja päätin, että olen ansainnut vapaa päivän. Tämä kolmesta syystä olin selvinnyt hengissä ekasta harjoittelu viikosta, toiseksi olen luvannut itselleni, että maanantaina vihdoin aloitan pitkään suunnitellun juoksukoulun. Ja viimeisesti olin menossa sunnuntaina töihin kansalaisopiston näyttelyyn ja alkupurkuun.

Olin lainannut kirjastosta alkuvuodesta Elina Innasen; vegaanin keittiössä kirjan, parempaa arkiruokaa kasviksista. Minun on jo pitkään pitänyt tehdä siitä ruokaa, mutta aina olen siirtänyt nyt vihdoin päätin tehdä ja yrittää yhtä ohjetta. Jännitystä olki alusta loppuun asti kanssani, mutta yllätyin oikein loppu tuloksesta. Siis teen uudestaakin. Tässä ohje, jos joku haluaakin kanssa kokeilla suosittelen kyllä.

Rice & beans

AINEKSET:
1 Iso sipuli
2 Isoa valkosipulinkynttä
1 Punainen paprika
2 Tuoretta mietoa chiliä (tai chilitahnaa main mukaan)
1 1/2 rkl Öljyä
2 tl Kuivattua timjamia
2 tl Jauhettua korianteria
500g Tomaattimurskaa
1 dl Kookosmaitoa
2 Kasvisliemikuutiota
noin 5 dl erilaisia keitettyjä papuja (esim. kidney- ja mustapapuja)
3-4 dl Tummaa pikariisiä

Hienonna sipulit. Kuutioi paprika ja hienonna chilit. Kuumennaa öljy paksupohjaisen kattilan pohjalla. Lisää sipulit sekä mausteet. Kuullota pari minuuttia ja sekoitttele paprikapalat joukkoon. Lisää sitten kattilaan tomaattimurska, kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja pavut. hauduttele keskilämmöllä kunnes paprikat ovat pehmenneet ja neste hiukan haihtunut. Nosta kattila sivuun ja annna kastikkeen vetäytyä sillä aikaa, kun riisi kiehuu. Tarjoa ruoka vihersalaatin kera.

Kun osaan niin hyvin lukea ohjeita niin muutin vähäisen sitä. Oli omassani ateriassa oli vain 400g tomaatimurskaa, koska laitoin 2 dl kookosmaitoa. Myös maisteita laitoin reilusti. Lisäsin myös kokonaisia tattisuurimoita, kun olen ihastunut niihin. Ja myös pavut oli ihan erilaisia pakkauksista. Laiska kun olin, etten "jaksanut" tai "ehtinyt" liotamaan papuja. Myös minulla oli jotain moniviljariisiä ja minun mitat ei näköjään ole oikeat. Tein vain kahteen annokseen ja koko ruuan riisit on nyt keitetty. No, eipä tarvi lisää keittää.

Tällä on nyt hyvä lähteä uuteen viikkoon. Saa nähdä mitä viikko toi tullessaan. Tätä kirjoittaessani jo oli pakko todeta nyt on kesä, koska ensimmäinen hyttynen tuli tapettua. Massamurhaaja iskee jälleen.

Kesä on tulossa

On ollut omituinen olo. Vaikka en ole mikään kasvien ja puutarhan hoitaja, niin ollut erikoista kun ei ole tarvinnut tehdä joka keveisiä pihahommia. 9 -10 vuotta, kun on joka vuosi miettinyt tonne pihalle on pakko mennä ja laittaa piha kuntoon kesää varten. Nyt huomaan, että jollakin tasolla kaipaan sitä. Tässä huomaa, kun menettää jotain sitten vasta alkaa kunnolla arvostamaan niitä asioita. En osaa sanoa kumpaa kaipaan enemmän omaa terassia/portaita vai grilliä. Tämä on varmaan tämän kesän mietintä kysymys. Toivottavasti en kaipaa kumpaakaan syksyllä.

Kai olin liian ääneen omituista oloani sanonut tai sitten vain tunkeudeun siskoni luo puutarhatalkoisiin. Kyllä mietein eilen todella paljon olenko nyt lopullisesti tullut hulluksi, kun vapaa ehtoisesati otan käteeni haravan ja alan nyppimään kukkapenkkeja. Ja taas mietin onko toi kukkasen alku vai rikkaruoho.

Kai tämä oli vain haaste taas itselleni missä kunnossa on. Myös sain taas ajatusta mitä haluan elmältäni. Haaveet ja atavoitteet alkavat pikku hiljaa taas muodostumaan en nyt sanoisi kauniissa päässäni, mutta kuitenkin päässäni.

Alku tilanne oli jotenkin tämän näköinen. Siskoni oli miehensä kanssa jo aloittanut, mutta hommaa silti lyötyi.

Oli ihana huomata kuinka melkein kaikki kasvit on jo lähtenyt kasvamaan. Ja tosi vähän niitä tuhosin tai terrorisoin. Kai viime vuoden Ulvilassa asuminen ja sen ajan tutkiminen mitäköhän täällä kasvaa on opettanut minulle edes jotain.

Paljon tuli haravoitua ja tehtyä, mutta myös tauot ja suunnittelu kuului päiväämme. Mikä parempi paikka kuin vasta valmistunut lasihuone. Tunnelma siellä on niin rauhaisa ja lämmin. Ja kun vielä näkee koko puutarhan ihanuuden ja myös huomaa työnsä jäljet.




Jälleen otin muutaman tunnemma kuvan sieltä. Tuntuu että aina paikka innostaa valokuvaamaan.


Mutta nyt siellä on kaksi minun lemppari asiaa. Tämä ihana lyhty ja nytten uusimpana muratti. Näitä on niin ihana kuolllata siellä.

Vielä muutamia tunnelma kuvia .

Tietysti talkoot vaati nesteityksen, grilliruuan ja saunan. Taas huonpona blogaajana minulta jäi ruokakuvaamatta ja paljon muuta. Mutta voin kertoa kesän ensimmäinen grilliruoka oli jälleen hyvää.










Päivä oli aivan ihana ja rentuottava. Sai vain nauttia. Ja kotiin meno maisemakin oli erikoinen. Ainakin sellainen, että tuli pysähdettyä ja kuvattua, vaikkein saanutkaan tunnelmaa ihan kunnolla vangittua.

Tänään olenkin miettinyt onko lihakset jäykät ja kipeät. Vielä olen yll'ättynyt kuinka vähän sattuu ja tietysti ihmettelen missä minun rakot oikein ovat. Aina ennen on tullut kun olen vain katsonut haravaan. Nytten niitä ei ole, mahdoinkohan edes haravoida ;) Tietenkin hiomenna olen ihan kauhean jumissa. Niin se aina menee.

Sain tänään vslmiiksi muutama päivä sitten eloitetun tunikan. Ihastuin malliin ja viimein päätin, että kerrankin teen itselleni jotain. Nytten kun kokeillin, yllätyin voin jopa pitää tätä. Eli vielä tunikka näyttää hienolta. Olisinko kerrankin onnistunut tekemään jotain itselleni jota voin ylpeänä käyttää ja josta pidän. Sen näkee lähipäivinä. Siirtyykö työ prässäyksen jälkeen kaappiin vai käyttöön. tätät innolla odotellessa. Kuva kyllä epäonnistu. Tausta kamala ja asentonikaan ei ole parhainmahdollinen. No ainakin siitä näkee, että olen lihonnut.

Hyvästi Kankaanpää

Kävin viime viikon torstaina jättämässä ehkä nyt viimein hyvästit Kankaapäähän. Siis kaupungissa voin käydä mutta Kankaanpää opisto taitaa nyt vihdoin olla valloitettu lopullisesti.

Aloitin vuonna 2008 artesaani opinnot Kankaanpään opistossa ja yllätys yllätys kun on kysy minusta ne jäi kesken. Nyt kun olen etsimässä itseäni päätin tehdä jotain mistä voisin olla ylpeä. Eli viestiä opiskelu paikkaan ja selvitystä onnistunko vihdoin valmistumaan.

Tässä pari kuukautta sitten keskustelu oli siinä vaiheessa, että tuli kysymys pääsetkö käymään taidehistorian tunnit ja keskustellaan mitä sitten. Nytten on tunnit istuttu, toivottavasti jotain uutta opittu ja vielä kun saan harjoittelun tehtyä niin saan tutkintoni. Tämä on vielä todella epätodellista minulle. En voi uskoa, että valmistun. Uskon varmasti, kun saan todistuksen käteeni.

Mutta todellakin minun ei tarvitse enään opinpaikkaani mennä joten viimeisellä kerralla päätin antaa jäähyvästit paikalle joka ekalla kerralla merkitsi paljon. Ja toisella kerralla huomasin, että olen muuttanut. Vielä en osaa sanoa miten. Vaalin aina muistoja ja ikävä tuli opiskelu kavereita, paljon olen kokenut siellä.

Matkustin nytten ja aikasemminkin linja-autolla Porissta Kankaanpäähän koulupäivinä. Matkan varralla on ollut kiinnostavia juttuja, jotka tosiaankin päätin ikuistaa muistojoni joukkoon myös kuvin.





Linja-auton ikkunosta aina katsselin tätä patsasta ja mieleen tuli iloinen norsu. Ilmeisesti minulla on liian hyvä mielikuvitus nimittäin patsas edestäpäin näyttää ......




...tältä.











Kävellessäni linja-autoasemalta koululle ihailin aina tätä siltaa. Olisi ihanaa kun omasta pihasta lähtisi silta johonkin. Tietenkin vähän ulkisemmalla paikalla.

 Vielä maisema kuva opiston pihasta toiselle puolella. Kesäällä ja alku syksystä olisi saanut paremman kuvan. Mutta on tämäkin rentuottava maisema.