Tämä perinne aloitettiin vuosi sitten. Joten niin pitkä perinne. Kiireiden takia emme aina ehdi kunnolla olemaan yhdessä. Tästä syystä olemme päättäneet tarpeeksi paljon mennä ainakin päivän vaellukselle. Kaikki ei niitä nyt niin vaelluksena pitäisi, aina matkakaan ei ole pitkä. Pääasia on että jokin luontopolku tai retti tulee katsottua. Koira saa mennä ja tutkia ja nauttia kävelemisestä. Rinon tapauksessa juoksemisesta.
Tämän kertainen kohteemme oli Raumalla sijaitsena omenapuumaan luontopolku. Auton säilytys paikka vähän mietitty, kun se sai jättää jonkun pihaan. Silti matkaan lähdettiin.Alku meni hyvin, mutta hakellys muista retkeiliöistä teki sen ettemme katsoneet kunnolla merkkejä. Sitten mietintää missä ollaan ja mihin mennään.
Ongelma onneksi ratkasi hyvin, koska jäät vielä kantaa hyvin. (Vaikka itse epäilinkin kauan, kunnes huomasin autoja jäällä)
Kiersimme siis meren puolelta takaisin reitille. Parempi sitä jäätä pitkin oli mennä kun metsässä peräin. Kuten kuvastakin näkyy Rino nautti menemisestä. Sehän oli puoliksi matkan tarkoitus.
Itse ihailin maisemia ja loppu reitistä tulimme ilmeisesti selvästi siihen omenapuiden keskelle. Halkenneet puut ja muut ihannan näköiset luonnontekemät taideteokset ihastutti. Päätimme mennä uudelleen ehkä kesällä. Olisi kiva nähdä kunnolla ne omenapuut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti