Perinteinen "pääsiäispatikointi"

Monea vuonna olen käynnyt pääsiäisenä patikoimassa, jos sitä nyt siksi voi sanoa. Olin vähän allapäin kuin aloin miettimään miten tänä vuonna se onnistuu, kun en omista autoa enkä ajokorttiakaan. Ajatellen ja vähän tutkiskellen päätin lähteä kävellen reissuun. Kyllähän Porissa metsiä on. Tietenkin tänä vuonna menin tuttuun paikka juuri mahdollisuuksien ollessa vähäiset. Onneksi on tulossa kesä niin pääsen pyörällä vähän pidemmälle.

Vaikka ilma nyt ollutkaan aurinkoinen niin oli todella ihanaa kulkea merenrannassa ja metsässä. Tietysti jonkun verran eli yli puolet matkasta minun oli pakko kulkea autotienvieressä asfatilla. Jalat joutuivat tämän takia todella koville.

Monta kuukautta olen ajatellut, että olisi pakko päästä lintutorniin ajatteleemaan tulevaisuutta. Miten tästä jatketaan? Mitä nyt tehdään? Mitä haluan elämältä? ja kuka olen? Nämähän on minun nykyisen elämäni Peruskysymyksiä.

Lyötyi parikin lintutornia. Ainoa huono puoli, että tietysti tähän aikaa vuodesta ne on täynnä lintuboggareita. Vaikka olen paljon asioita tehnyt, mutten ollut vielä valmis kohtaamaan heitä. Toinen ryhmä joka vielä odottaa, että uskallan tulla piilostani on koiraharrastajat. Heitä on iso ikävä, mutta ilman koiraan niissä piireissä on vaikea kulkea. 

Joten nyt jäi ajatukset päähäni. Kyllä minä taas jossain vaiheessa keksin vastauksia. Luonto oli kyllä ihana. Ja tuli niin hyvä mieli.Jälleen huomasin, että on omituista mutta minusta on tullut ulkoihminen. Ainoa negatiivinen asia koko retkessä oli, että tuli ajatus katko ja lenkistä tuli liian pitkä, Opettavainen reissu. Nyt taas tiedän etten ole vielä kuntoni riitä siihen että kahtena perättäisenä päivä kuljen melkein 23 kilsan lenkin yhteen mittaan enkä venyttele enkä syö tarpeeksi. Nyt sekin on taas testattu ja opittu.

Lopuksi voin jälleen todeta, että minulta pitäisi käsityöblogit ja muut käsityö juttu kieltää. Sain idean ja siitä se taas lähti....

..... nytten jälleen herää kysymys mitä näillä teen. Loppuun asti nämä pitää varmaan työstää, että saan pyödälle. Toivottavasti lähi aikoina ei tule lisää idoita päähän. 

Ihan uusi alku

On mennyt paljon aikaa, kun en ole käynyt täällä. Tänään tehdessäni 22,3 kilsan lenkkia päätin että nyt tähän taas tulee muutos. Pikku hiljaa tämä nainen alkaa uudelleen syntymään. Tekisi mieli sanoa, että onpas rakas vuosi takana, mutta en voi koska vuosi ei ole vielä täynnä. Pitää todeta ekaa kertaa elämässään kun on yksin niin joka päivä oppii aina uutta.

No, vähän kuulumisia lähikuukausilta. Kun vihdoin hyväksyin, että etten sittenkään vieläkään saanut sitä unelma työhuonetta, on pitänyt muttaa suunnitelmaa. Tässä on nykyinen / tämän hetkinen tuohuoneen. Olen aina toivonut isoa kulmasohvaa johon olisin entisen perheeni kanssa mahtunut kaikki. Nyt huomaan välillä, että hyvä jos minä itse mahdun sinne.

Joka aamu se näyttä erilaiselta riippuen inspiksestä. Ja tietysti siitä miten saan sen siivottua. Koiravahtina, kun olen on pakko siivota tai jos saan vieraita. Myös uskon, että vielä sisutan ennen kuin olen ihan tyytyväinen millainen uusi asuntoni on. Sohva on siinä hyvä, että saan levittää valmiit käsityöt aina odottamaan reunaan ennen kuin ne lähtee tai päättelen ne.

En nyt ole ihan koko aikaa ollut ilman käsityötä. Ensimmäisenä tässä on kuva joululahjastani. Ainoa työ jota joulun jälkeen tein. Ja yllättävän kauan sitä tein, koska nautein entisen koirani seurasta viimeisen kerran.

Ja nyt olen tehnyt paljon muille villasukkia. Joko toivomuksesta, tilauksesta tai niiden pyytämättä. Minulle annetaan kai pian kielto tehdä kokeiluja. Mutta nyt laihtumisen syynä hankein uusia hameita ja mulla ei ollut oikea sukkia. Tämä oli tulos. Ihastuin näihin heti ja myös muut ovat ihastunut. Saa nähdä, koska alan tekemään uutta paria.

Myös kun sain joululahjaksi uusia käsityökirjoja, niin sieltä osui yhdet villasukat mikkä piti heti kokeilla. Onneksi kohteen keksein heti ja häntä ei haitannut vaikka vähän muutin mallia ja värejä. Nää oli yllättävän ihanat. Lopputulos oli juuri sellainen kuin ajattelin. Malli antoi liikaa ideoita missä mallia voisi kokeilla. No, ehkä tulevaisuudessa nähdään toteutanko ideat.

 Tässä vielä joululahja kirjat, jotka ovat aivan ihanat. Kirjat ovat; rakas villasukka ja synkät kuteet. Odotan innolla kun ehdin ja uskallan alkaa näistä tekemään käsitöitä.

Taas tämä on korkattu ja toivon lyötäväni täältä itseni pian uudelleen. Hyvää pääsiäistä kaikille.

Kissojen ja koiravahtina

Aika kuluu nopeasti ja nyt on testattu lemmikeiden vahtina olemista. Aivan uusi kokemus tämä ei ollut. Mutta erilainen. En ikinä kyllä ole ennen kissoja vahtinut ja koirakin on ollut aina isompi. Ja mietä on ollut kaksi ja ollaan oltu kotona. Eli kauheasti selityksiä. Nyt olen taas kokenut ihanan uuden kokemuksen.

Alkuun kyllä minä tuijotin kissoja ja kissat minua. Tietysti jännitin mitä kissat sanoo, ne on vähän tarkempia kuin koirat hoitajistaa. Rentuotumisen jälkeen kaikki sujui upeasti. Oli ihana huomata, kun tein käsitöitä niin kaikki ihanasti rivissä nukkui minun vieressä. Pieniä erimielisyyksiä alkuun minulla oli toisen kissan kanssa lankakeristä. Loppuviikossa haisteltiin vain kerä ja tuijotettiin minua ja lähdettiin pois. Eli oppi oli mennyt hyvin perille.

Sen verran liikkuvaisia kaverit olivat, että valokuvaus oli haastavaa. Ja paniikissa taas itsekin sähläsin niin melkein kaikki kuvat tärähti. No, onneksi edes vähän todistusainestoa sain. Tässä tosiaan kissat. Niitä oli yllättävän helppoa hoitaan. Huomiota silloin, kun ne sitä tulee pyytämään. Tietysti ruokaa ja vettä, ja laatikon siivous.

Sitten tämä pikku neiti. Käytin hyödykseni heti, kun oli tarjolla pikku koira, sitä mallina. Joskus tehty neule sopi todella hyvin päälle. Kuvat vain epäonnistu. Eli kai pitää mennä naapuriin koittamaan uudelleen niitä kuvia. Nätisti se antoi laittaa neuleen päälle vaikka on vähän kuuma. 

 Koiramaiseen tapaan, ketä antaa ruokaa niin on maailman paras. On ihana huomata, että jos jätän ulko-oven auki niin tämä pakkaus tulee kyllä minua katsomaan. Saan koira ikävän siten aina vähäksi aikaa kadotettua. 

Ihana viikko ja nyt katseet suuntaan taas uusiin viikkoihin.

Niin siinä sitten kävi

Iso hups ... Blogi on jäänyt tosi pahasti taka-alalle koko kesän. Kesä tuli ja meni, tai no onhan vielä kesää jonkin verran vielä jäljellä. Isoja päätöksiä tuli tehtyä ja jonka takia energia ei ole tänne asti riittänyt. Isoin päätös elämässäni tapahtui kuukaisi sitten, jolloin koko elämäni meni uusiksi. Teini iästä asti ollut parisuhteeni kariutui. Nyt elämässä puhaltaa uudet tuulet. Pelko on suuri mitä tulevan pitää ja pitä oikein tapahtuu, mutta näillä mennään.

Vähän vielä saan haikeani surra mitä taakseni jäi ...

....  Ihana joen ranta tontti ... omenapuutarhaineen ja omien agility esteineen ...

.... Oma pikku poikani. Vaikka Rino onkin lemmikki, niin lapsettoma oli vaikea jättää koiraa taakseen. Koitenkin yli 3 vuoden aikana on paljon tapahtunut ja kun joka hetki ollaan oltu yhdessä. Kaunis iso jätkä.

Huomasin pakkaessani, että rakastan tavaroita. Vielä kun kaikista hienommat piti jättää taakseen. Tai haaveet siitä mihin ne oli tarkoitettu jäi näkemättä. Tässä työhuoneeni soitin + jatkojohto. Ihana soitin ja nyt hyvästelin tämänkin. 

Tässä on vanha elämäni, jonka jätän surussa mielin ...

... Ja nyt alkaa uudet haasteet. Evakkoon lähtiessäni oli vain viikko aikaa Porin Jazzeille. Ensin en edes kyennyt ajattelemaan, että mitenkään osallistuisin. Mutta toivomani syntymäpäivä lahja oli silti pakko käyttää.

Viimeksi, kun Jamie Cullum oli esiintymässä Porin Jazzeilla, olin niin pettynyt kun en pääsyt kuuntelemaan.

Tänä vuonna päätin, että asia on todella toisin. Ja hyvissä ajoin aloin puhumaan itselleni lippuja kyseiseen tapahtumaan. Ja ihastukseni sain sen.

Aluksi jännitin, että tulenko pettymään. Vielä kun oli rankka viikko takana. Ja tietysti kun vielä raahasin ihanan isosiskoni paikan päälle. Eikä hänellä ollut pitään hajua esiintyjästä.

Pelkoni onneksi osoittautui turhaksi. Meno oli juuri sellaista, kun toivoin. Ja juuri sitä mitä tarvitsin. Vaikka Satakunnan kansa haukui esityksen.

Pitkästä aikaa nautein oikein elemästäni. Ja musiikista. Ja tietysti seura oli mitä parhainta. 

Jopa pieni sade ei haitannut menoa. Muistoksi sain kuvan itsestäni pienessä tiipiissämme.

Siis minä ja Pori Jazz 2014

Kuluneihin viikkoihin on kuulunut paljon itkua naurua ...

... sammakon pelastusta suihkuläähteestä. Oli haastava homma, mutta saatiin tehtyä. Jopa monesti. Ja suunnitelma samakkosillasta on jo vireillä.

Pääsin myös osallistumaan ja näkemään, kun siskoni pitkään haaveillema lasihuone alkoi valmistumaan.

Voin vain kuvitella millainen se on valmiina. Ja näkemäksi jää tuleeko se sisältämään jotain minun työtäni.

Muistona lasihuoneen alku metreiltä oli melkein viikon kestävät mustelmat. Ja vähän vieläkin miettin miten niin mojovat mustelmat saa aikaiseksi vain maalamisella.

Ja vielä yksi kukkakuva siskoni puutarhasta. Kukkia tuli kuvattua tosi paljon. Ne vain on niin upeita.

Tietysti omaan tapaan surutyötäni kuin tein tuli tehtyä käsitöitä. Aloitin ihan perinteisillä villasukan tekemisellä. Siskoni mies oli jo vähän aikaa sitten pyytänyt myös pitkiä villasukkia. Ja toivomus oli vielä, jos ne valmistuisi hänen joka vuotisiselle kalareissulle. Jämälankoja sai käyttää. Itse en tietenkään ollut tyytyväinen, mutta asiakas oli. Ja kuulemma matkalla oli ollut ihmisiä, jotka oli kateellisena katselleet sukkia.

Myös tutuista tuli villasukkatilaus, jotka sain tehtyä. Aluksi itsekin säikähdin värejä, mutta omasta mielestäni sukista tuli hienot. No, jos omaa voi kehua. Nämä lähtivät vähän aikaa sitten uuden omistajan luo. 

Lopuksi vielä kuvat uudesta kokeilustani. Monena iltana kun istuskelin siskoni terassilla tuli olo, että tuikkujutta voisi kokeilla. 

Ei siinä sitten, kun lasipurkki syliin. Vähän ideointia ja valkoista matonkudetta. Hienosti valokin tulee esiin sieltä. Vaikka epäilinkin. Harmittaa kun sellaista kuvaa en vielä ottanut, mutta eiköhän tässä vielä ehdi.

Polvi kipeenä

Polvi paisuneena, eli paljoa ei voi tehdä. En tietenkään voi vain olla, joten jotain oli tehtävä.

En oikein tiennyt mitä tekisi, jotain kokeilua kehiin.









Kokeilin vain jollakin mallilla tehdä. Isot noista tuli. Joten ongelma mitä noilla tekisi.

Uutta minulle, en alkanut purkamaan vaikken heti keksinyt niille käyttötarkoitusta.









Pitkän ajatusten jälkeen päätin, että nää jotenkin sopii patojen alle ja muutenkin kuumien astioiden alle.

Katotaan nyt mihin nää oikeasti on tulossa.

Matonkuteita ostin tämän mallin takia. Tein itselleni muutaman patalapun. Tähti malliin ihaistuin talvella kun virkasin paljon lumihiutalaita. Silloin päätin, että seuraavana talvena minulla on myös lumihiutale patalaput.

Tilanne kuvakin oli pakko ottaa. Kun nyt harrjoittelin tuotekuvausta.













 Vielä jotain pientä parin päivän aikana sain aikaseksi. Muutamat avainperät tuli tehtyä. Nyt olen päättänyt, vaikka kuinka paljon sattuu, tämä tyttö lähtee liikkeelle.

Mikä edellinen viikko ... huh

Mikä viikko takana, nyt on ollut ainakin menoa ja vauhtia. Kaikista jutuista ei kuviakaan saatu, mutta koira ainakin on väsynyt. Kamera olisi ollut monessa paikassa kiva juttu.

Maanantaina päätettiin ottaa pyörät esiin ja päästää Rino juoksemaan taas pyörän vieressä. Innoissaan se lähti ja koko yli 8 kilsaa hyvin jaksoi juosta. Kotona tietysti kuono vaipui maahan ja kuorsaus alkoi kuulumaan. 

Tiistaina täytin vuosia. Ei mikään iso juhla, ikäkriisihän tässä taas on. Olin pitkään miettinyt mitä kivaa tekisi. Kolmesta vaihtoehdosta päätin sitten, että ulkoilma on paras juttu ja uudet maisemat. Odotin iltapäivään, että kaikki pääsimme lähtemään yhdessä. Kamara mukaan ja vettä. Kuvia kuitenkaan en saanut otettua, kun alku matkasta nilkka muljahti ja puhelimet soi koko ajan. Nautinto siis puuttui aivan tästä reissusta, mutta opein asioita. Kännykät kiinni ja jos nilkka on kipeä käänny kotiin.

Keskiviikkona töihin matkani suuntasi. Ihanaa seuraa kutovien naisten seurassa. Kotiin päästäessä oli ihana hiljaisuus, kun miehet oli hakutreeneissä. Päätin nautittia olostani ottamalla lasin viiniä, nostamalla jalan ylös huomista varten.

Torstaina oli iso haaste minulla ja Rinolla. Ekat epäviralliset agilitykisat. Jahkailin koko päivän menenkö vai en. Nilkka ja polvi olivat kipeät ja epäilys, että mitä niistä kisoista tulee oli päällisemmällä mielessä. Vielä paikan päällä talkoissa, olin kahden vaiheella kisataanko vai ei. Tietysti yllytyshulluna kentälle menin. En kuunnellut ohjeita, joissa kerrottiin ettei palkata saa. Joten monet virheemme oli kun palkkasin koiran. Eka kerroksen jälkeen, kun olin itsekin hypännyt Rinon kanssa hyppyesteistä, olin sitä mieltä, että koira autoon ja se oli siinä. Koitenkin mietein, ettei se nyt huonommin voi enää mennä ja toka kerta meni paremmin. Hauskaa itselläni oli ja yleisollä. Kaikki osallistujat saivat palkinnot. Aloin jo silloin juhlimaan Rinon ja minun viimistä sijaan. Ja sitten kun kutsuttiin jotain muuta olin suuauki, mitä tapahtuu. Ja kun vielä muita kutsuttiin niin ajattelin ai mölleistä voi siis saada hylätyn, no ei se mitään. Yllätys oli siis suuri, kun kolmas sija tuli. Minusta ekoissa kisoissa kuudesta kilpailiasta oltiin kolmas on hyvä juttu. Vielä kun suurin osa virheistä oli minun vikoja kun en alussa kuunnellut. 

Kotiin päästäessä Rino sai sitten leikkiä palkinnolla. Ilo oli suuri. 

Ihan paras lelu, ainakin tällä hetkellä.

Perjantaina tuli väkeä onnittelemaan minua ja toimaan lahjoja.

Koska en mitenkään juhlinut niin olin iloinen yllätyksestä. Ainoa mitä vähän odotin oli Porin jazzeille lippu. Olin vihjannut parille ihmiselle, että haluan tiettyä esiintyjää mennä kuuttelemaan. Rakas siskoni oli yskän ymmärtänyt ja nyt on lippu jääkaapin ovessa.

Lauantaina Mikko ja Rino oli pelastusalueella harjoituksissa, mutta sen jälkeen päätettiin kokeilla Mikon tuliaisrisotto riisistä tehdä risottoa.

Hauska kankainen pussi oli kuvaamisen arvoinen. Ja todella hyvää sienirisottua sainkin.

Koska koko viikko oltiin kumpikin viiletytty ja menty päädyttiin sunnuntai pyhittämään koti päiväksi. Rino tietysti sai kauan kaivatun lepopäivän. 

Päivän suunnitelma oli etuoven ympäristö. Naveta tilan siivous niin, että seiniä päästään pikkuhiljaa tekemään.

Tässä on nyt edusta ennen ja jälkeen.

Hommaa oli. Itse olin vain työnjohtajana. Polvi pausuneena ei paljoa liikuta tai nostella.

Oltiin kammatkin tyytyväisi lopputulokseen.









Koristelu oli minun hommaa. Minun patsaat pääsi oven viereen aitio paikalle. Ja vanhoille maitotonkailetkin lyötyi paikka, missä Rino ei niitä kaada aina.



Tämän siivouksen aikana huomattiin, että ruohosipulikin on herännyt talviuniltaan.

Navetan siivous onnistui kanssa jotenkin. Huonetta ei ihan saatu tyhjäksi, mutta nyt siellä pääsee tekemään jotain.





Oli pakko kuvata ennen kuvat, että kesän jälkeen toivottavasti voi verrata miten paljon ollaan saatu aikaiseksi.


Kumpa pian olisi aikaa tähän projettiin. Haluan jo kaiken olevan valmista.

















Muutaman käsityönkin sain valmiiksi. Oli ihan pakko vielä muutama tiskirätitti malli kokeilla. Niitä on netissä aivan liikaa hienoja malleja.

Oranssipipokin sain vihdoin valmiiksi. Nyt on hyvä sen kanssa mennä syksyllä metsään. Toivottavasti edes vähän näkyy siellä






Blogi päivitys on hyvä lopettaa tyytyväisen koiran kuvaa. Rino sai levätä ja "raskaan" viikon jälkeen sai oikein luun, josta tykkää.

Mitä tehdä juhlien jälkeen?

Mitähän hauskan illan jälkeen tekisi. Vastaus on tietysti herätä aikaisin siivota kämppä, ulkoilla Rinon kanssa ja kuvata viikon työtulokset.



Aikasemmin olin tehnyt Jaana Vehkasalon kirjasta ihanat kukkapatalaput. Nyt jatkoin kirjasta tehtävien patalappijen tekoa. Tämä oli toinen patalappu mihin ihan ihastuin.

Vielä kun saa jämälankoja tuhottua.




Tässä pari uutta tiskirättiä. Kuvassa ekana oleva on nyt minun suosikki.





Tässä on nytten kuteista virkkaus kokeilua.

En vielä tiedä mitä ne on. Halusin vain kokeilla kukkasien tekoa kuteilla ja nähdä miltä ne näyttävät.



Tänään kun mietein mitä tekisin niillä niin kokeilin ja huomasin hyvin ne toimii ainakin pannunaluisena.

Tietysti siinä samassa patalappuina. No, kai idea tulee tässä illan aikana.

Tämä toinen keltainen kukkanen on enemmän haaste. Upean näköinen, mutta isot reijät saattavat olla vähän haittana kuumuutta vastaan.



Tämän illan olen päättänyt vain levätä ja valmistautua vanhemiseen. Suunnitelmissa löhöämistä sohvalla vanhojen- sarjoa katsellen. Huomenna taas aloitan käsityöt ja työt muutenkin.