Aika kuluu nopeasti ja nyt on testattu lemmikeiden vahtina olemista. Aivan uusi kokemus tämä ei ollut. Mutta erilainen. En ikinä kyllä ole ennen kissoja vahtinut ja koirakin on ollut aina isompi. Ja mietä on ollut kaksi ja ollaan oltu kotona. Eli kauheasti selityksiä. Nyt olen taas kokenut ihanan uuden kokemuksen.
Alkuun kyllä minä tuijotin kissoja ja kissat minua. Tietysti jännitin mitä kissat sanoo, ne on vähän tarkempia kuin koirat hoitajistaa. Rentuotumisen jälkeen kaikki sujui upeasti. Oli ihana huomata, kun tein käsitöitä niin kaikki ihanasti rivissä nukkui minun vieressä. Pieniä erimielisyyksiä alkuun minulla oli toisen kissan kanssa lankakeristä. Loppuviikossa haisteltiin vain kerä ja tuijotettiin minua ja lähdettiin pois. Eli oppi oli mennyt hyvin perille.
Sen verran liikkuvaisia kaverit olivat, että valokuvaus oli haastavaa. Ja paniikissa taas itsekin sähläsin niin melkein kaikki kuvat tärähti. No, onneksi edes vähän todistusainestoa sain. Tässä tosiaan kissat. Niitä oli yllättävän helppoa hoitaan. Huomiota silloin, kun ne sitä tulee pyytämään. Tietysti ruokaa ja vettä, ja laatikon siivous.
Sitten tämä pikku neiti. Käytin hyödykseni heti, kun oli tarjolla pikku koira, sitä mallina. Joskus tehty neule sopi todella hyvin päälle. Kuvat vain epäonnistu. Eli kai pitää mennä naapuriin koittamaan uudelleen niitä kuvia. Nätisti se antoi laittaa neuleen päälle vaikka on vähän kuuma.
Koiramaiseen tapaan, ketä antaa ruokaa niin on maailman paras. On ihana huomata, että jos jätän ulko-oven auki niin tämä pakkaus tulee kyllä minua katsomaan. Saan koira ikävän siten aina vähäksi aikaa kadotettua.
Ihana viikko ja nyt katseet suuntaan taas uusiin viikkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti