Koko joulu on ollut synkkää, nyt aurinko sieltä paljastu. Äkkiä kamat kasaan ja koira autoon jo johonkin matkamme käy. Tällä kertaa ajattelimme tutustu Harjavallan paratiisilehdon luontopolkuun. Luontopolku ei ollut pitkä, mutta ajatus edes vähän ulkoilusta ja jos ilmahuononee niin ei väliä. Tulimme siihen tulokseen, ettei se ollut perinteinen luontopolku. Jossain kohdissa meni iso leveä tie jota pitkin kuljettiin.
Kuvassa kummatkin miehet ovat VÄÄRÄLLÄ puolella aitaa. Rino meni ekana ja mies tokona. Kuulemma oli upeat näkymät. En käynyt varmistamistamassa. Yllättäen Rino lyösi puunrungon jonka päälle voi kiivetä. Sentään ei jyrkänneltä alas mennyt.
Mutta mäkeä alas ........
....... Ja ylös. Voin kertoa vaikka kuvasta ei sitä nää hyvin sieltä tulee kovalla vauhdilla yli 30 kiloa beussia.
Maisemat ja puiden värit olivat upeita. Vaikka puut olikin värjääntynyt tehtaiden takia.
Oli niin upeaa vain ihailla maisemia.
Tuntui välillä, että olisi astunut taikametsään.
Paikan vaihto lähemmäs kotia ja taas koira juoksee.
Kävimme katsomassa lähellä olevaa Ruskelankoskea. Virtaus on aina vaikea kuvata, mutta en menisi uimaan täällä. Tämäkin oli uusi tuttavuus mulle. On inhottavaa edes tunnustaa, en tiennyt koko paikasta aikasempaa.
Ja sitten hämäävä kuva. Lyösin puun ... en viitsinyt kysyä viisaimmilta, että onko kuva vain syntynyt vai onko se tehty. Vaikkaan itse tehtyä. Aina välillä saattaa lyötää jotain kivaa, kun vain katselee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti