Paikan valintahan on tärkeintä tälläisessä hommassa. Tai niin minulle kerrottiin. Kuulemma mun eka valitsema paikka on liian varjonen. Joten uutta paikkaa etsimään.
Ja tietysti minä valitsen sen paikan missä on ollut puu. Joten juurakkohan sieltä lyötyi. No, toisaalta tuskin missään lyötää tyhjää maata.
Olen aina ollut sitä mieltä ja oon vieläkin, että työn johtaja tarvitaan aina. Eli homma eteni sitten että paikan valinnan jälkeen sain vain ihailla kun työt tehdään.
Ei nyt ihan. Avopuolisoni tykkää ruumiillisesta hommasta ja haluaa itse tehdä. Näin vältytään minun rakoilta ja tuskin toi olisi tänä kesänä valmistaitunut.
Tietysti meillä oli tämä toinenkin työn johtaja. Tarkastus oli kova. Saatiin myöhemmin tietää, että naapurin kissa viihtyi tossa paikassa ennen. Saa nähdä miten nyt käy. Rinokin sai kyytiä ton tutkimusmatkan jälkeen.
Kun muuten ei uskota ja ei ehdi vahtimaan, niin "työnjohtaja" juotuu kiinni vieressä olevaan omenapuuhun.
Tässä se sitten on. Onneksi on taimia yritetty kasvattaa jo valmiiksi. Ja iso kiitos tästä kuuluu tulevalta anopilta, kun oli kasvattanut meille tomaatin alkuja. Ehkä saadaan tomaattia tänä vuonna.
Kesä on tulossa sen huomaa omenapuista. Ihania kukkasia tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti