Täällä ollaan

Nyt tavarat on vaihtaneet (melkein kaikki) paikaa. Ainakin sänky on uudessa asunnossa. Koska koko asunnon osto ei ollut suunniteltu, ohjelmaa riittää. No saan kokeilla "yksin" olemista heti. Tietysti Rino on minun seurana.

Suostuin tähän ehtona, että netti ja telkkari toimii. Tässä kuvana miten meillä asennettiin antenni. Hyvin toimii. Nopeasti minä ja Rino totuttiin hyppimään johdon yli kun mentiin keittiöön.

Sain ruokaa ja juomaa ja katsottuun muutama leffakin. Oli ihana nauttia hiljasuudesta ja kynttilän valosta. Tästä kai on hyvä lähteä eteenpäin. Tunnelmaa ainakin 1800-luvun alussa rakennetussa hirsitalossa on.

Tarvitaanko me noi kaikki?

Perjantaina saapui puulasti. Vaikka vielä emme nuku uudessa paikassa, puutyöt kutsui meitä. Oma epäilys, tarvimmeko kaikki noi puut. Ja tietysti mihin ne saadaan mahtumaan. APUA!

Samalla saimme totulle "maalla"asumiseen. Asuntomme on ihan keskustassa, vaikkei se siltä tunne. Omituista katsoa, kun kaikki on uutta ja valkoista. Edelliset asukkaat tekivät remontin vaikkeivat ikinä asuneet täällä.




Rino on alkanut kotiutamaan tai sitten se vain johtuu minun lahjonnan taidosta.

Tavaroita tuodaan vähitellen. Vielä on ihan tilavaa.








Ulkona oma työmieheni tekee tuhojaan. Nauttii kunnolla olostaan. Onneksi minulle on luvattu, että saan tehdä omaan tahtiin ja oman halun mukaan. Ilmeiseti minun halutaan kotiutan ja nauttivan olostani.

Kaupunkilaisena en muista, koska olen omistanut viimeksi saappaat. Nyt ne oli pakolliset ostos. En ihan saanut sellaisia kun ensin kuvittelen. En jaksanut vain etsiä. Perus mustaa en suostunut ottaa, joten valkoinenhan niiden pitää olla. Jo ekan kerran jälkeen mietein kannattiko tämä valinta. No, ainahan ne saa puhtaaksi.

Tässä sitä nyt ollaan pienen punaisen mökin virallinen omistajana. Oikein kunnon emännältä tuntuu... kai tää tunne lähtee vielä pois.







Tästä se lähtee .... siis pinoaminen  .... kai sen nopeasti oppii.

Uusi asunto ja omenapuut

Nyt se on vihdoin tapahtumassa muutto edessä. Ennen kuin kunnolla tavaroita kannetaan sisälle niin katse pitää laittaa takapihalle. Asunto on pitkään ilman asukaita ja sen takia takapihan omenapuihin ei olla tehty mitään. Saimme tietää, että nyt alkaa olla viimeisett hetket ekaan karsinta hetkeen. joten sitä tekemään.




 On omenapuut näinkin upeita. Mutta oma kaupunkilaisuus taas nostaa päätään. Mistä mä tiedän mitä leikataan.

Pari hienostelu kuvakin tuli otettua, kun ei tiedä mitä tekis.

Yllätyin, kun Rino pysyi nätisti pihassa vaikkei missään ole kunnolla aitaa.

Joki maisemaa ja vähän harvennetut omenapuut on hienoja. Olen ylpeä meistä.

Onneksi omastan oman apinan. Tai en nyt aina tiedä onko se niin hyvä asia. No ei tarvinnut ekaksi hankkia tikkaita, että saadaan omenapuut leikattua

Syntymäpäiväni

Olen pitkän aikaa sanonut, mitä haluan tehdä syntymäpäivänäni. Siis olla vain pyjämähuosuissa ja katsella leffoja. Toivomukseni ei ihan onnistunut. Pääsiäinen siis kunnolla taas sekoitti tämän asian.

Itse synttärilahjani oli siis, että sain jäädä kotiin siksi aikaan kun muut kävivät sukuloimassa Kellahdella. Samalla Rino ulkoiletettiin. Sain lahjana myös Rinosta kuvia. Oli kiva nähdä ettei vauhtia puuttunut tältäkään reissulta.

 Liikunnan ja sukuloinnin jälkeen minut haettiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja rauhallisesta koirasta. mikä oli todella ihanaa, vaikka piti laittaa vaatteet päälle. Rino ihmetteli undulaatteja tai niiden ääntä kun raukka ei päässyt niitä lähelle. Ja me muut vain nautittiin ruuasta ja seurasta.

Joten hyvää syntymäpäivää minä.

Perinteinen pääsiäis "vaellus"

Tämä perinne aloitettiin vuosi sitten. Joten niin pitkä perinne. Kiireiden takia emme aina ehdi kunnolla olemaan yhdessä. Tästä syystä olemme päättäneet tarpeeksi paljon mennä ainakin päivän vaellukselle. Kaikki ei niitä nyt niin vaelluksena pitäisi, aina matkakaan ei ole pitkä. Pääasia on että jokin luontopolku tai retti tulee katsottua. Koira saa mennä ja tutkia ja nauttia kävelemisestä. Rinon tapauksessa juoksemisesta.

Tämän kertainen kohteemme oli Raumalla sijaitsena omenapuumaan luontopolku. Auton säilytys paikka vähän mietitty, kun se sai jättää jonkun pihaan. Silti matkaan lähdettiin.Alku meni hyvin, mutta hakellys muista retkeiliöistä teki sen ettemme katsoneet kunnolla merkkejä. Sitten mietintää missä ollaan ja mihin mennään.

Ongelma onneksi ratkasi hyvin, koska jäät vielä kantaa hyvin. (Vaikka itse epäilinkin kauan, kunnes huomasin autoja jäällä)

Kiersimme siis meren puolelta takaisin reitille. Parempi sitä jäätä pitkin oli mennä kun metsässä peräin. Kuten kuvastakin näkyy Rino nautti menemisestä. Sehän oli puoliksi matkan tarkoitus.

 Itse ihailin maisemia ja loppu reitistä tulimme ilmeisesti selvästi siihen omenapuiden keskelle. Halkenneet puut ja muut ihannan näköiset luonnontekemät taideteokset ihastutti. Päätimme mennä uudelleen ehkä kesällä. Olisi kiva nähdä kunnolla ne omenapuut.

Metsä ja sen lyödöt

Taas lyödettiin aukko aikatauluihin ja ilmakin oli hyvä. Päästään siis vähän pidemmälle ja uutteen paikkaan kävelylle. Vaikka ajateltiin, että ihan lähituntumassa kävellään niin silti uusi paikka lyödettiin. Aluksi ollut energinen koira, rauhottui onneksi siksi aikaa, että jälleen sain sen kuvattua. Vielä saan niin hyvän kuvan, että saan taulun tilattua



Musta todella mukavat kuvat sain. Paikka oli hienot, ilma oli upea. Tuli taas kuvattua muutakin kun koiraa. Oli niin upea ilma.

Rino tapansa mukaan utelias kun on, ehti moneen paikkaan. Tässä on hyvä esimerkki, kun mummatkin miehet tarkastaa mitä tuollakin on. Välissä Rino oli hienosti kyllä muutkin paikat monesti tarkastanut.

Vaikka sainkin upeat kuvia, niin näitä tuli kanssa. On hyvä näyttää, että näin Rino yleensä menee. Ja kuvat yleensä on juuri tälläisia. Joko takapää näkyy tai vain liike.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päätettiin grillata makkarat koto terassilla. Tätä tapahtumaan Rino ei sitten jaksanut pysyä hereillä. Ihanaa hiljaisuus on palannut seuraamme. Ainakin tunniksi.

Perhoskakku

Otin varaslähdön syntymäpäivääni. Siis leivoin itselleni kakun ja koristelin sen niin kuin monta monta vuotta sitten melkein halusin. Nyt tuli tunne että on todellakin ikäloppu.

Perinteinen tai ei minulle perinteinen porkkanakakku tuli tehtyä. Teen yleensä porkkanakakun pellille, mutta nyt ajattelin, että kakku menisi nopeammin kaupaksi jos se olisi kakun muodossa.

Perhosia oli pakko laittaa. Sen verran perhoshullu kun olen. Rinotietysti oli ensimmäisenä varmistamassa, onko tee ja kakku varmasti hyvää. Onneksi Rinolle riittää nuuskiminen. Päätin kyllä palata omaan perinteiseen ohjeeseen, vaikka hyvää tämäkin oli.