tiistai 25. maaliskuuta 2014

Silloin tällöin pitää auttaa siskoa

Kuunnellessani stressaantunutta ja paniikissa olevaa siskoani päätin mennä auttamaan. Rakkaalla siskollani oli sihteerien koulutuspäivien järjestelyt vähän kesken. Siis taas teemme kaikki viime tingassa. Se on siis sukuvika, kun suksi ei luista.

Koska tiedän paniikin mikä on, kun kaikki ei ole vielä valmista ja aika loppuu. Päätin siirtää itseni kotoa siskoni luo. Kännykameralla yritin ottaa kuvaa, mutta tietysti ne heilahti. Idean kai niistä näkee.

Pientä askartelua oli luvassa. Aloitimme tekemään menyitä. 

Siinä kellon käydessä tuli vitsailtua, että tällöisiä tehdään sitten myös tuleviin ylioppilasjuhliin. Juhlakalu kyllä sanoi sopii vaan, mutta epäili että intomme loppuu kesken.

Siinä vaiheessä kun olin saanut 9 valmiiksi ja siskoni yhden, rakkaan siskoni usko alkoi olla koetuksella. Joten suunnitelma B tuli käytöntään. Pyötiin vain tulostettiin menyyt. Eli askartelu loppui.



Onneksi siskoni mies ajatteli meitä naisia ja oli laittanut sampanjan kylmään. 


Voin useamminkin tällä palkalla askarrella. 



Ja tietysti ei haitannut vaikken pääsyt juoksemaan. Hyvä seura on kaikkein a ja o. Vielä kun saimme kaiken tehtyä.





Illan päätteeksi sain kokeilla omaa lahjapakkaus taitoa. Aikani vääntely ja kääntelyn tulos on tässä. Yllättävän hieno ekaksi virmalta lähteväksi paketiksi. Tästä on vain hyvä parantaa taitoaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Täällä taas ....  On mennyt pitkään, kun olen viimeksi kirjoittanut. Nyt huomasin olisi hyvä muistuttaa itseäni mitä kaikkea saan tehtyä....