Lohjalle matkamme kulkee

Olemme vähän aikaa puhuneet brodeerauskoneesta. Siitä kannattaako sellaisen hankkia vai ei. Huuto.netistä lyötyi myynnistä kone. Pääsimme sopimukseen hinnasta joten lähdimme hakemaan sitä ja pitämään loma päivää.

En ole koskaan Lohjalla käynyt joten kokemus sekin. Ensin haimme koneen ja saatiin nopean opetuksen. Pikaisen etsinnän jälkeen lyösin luontoreitin lohjalta, mihin oli helppo mennä.

Ilma oli upea joten paikalla oli paljon väkeä. Oli ilmeisesti suosittu paikka. Metsäinen reitti saaren ympäri.

                                               Alku vaikutelma oli ainakin lupaava.

Mietteisät ilmeet kummalkin.





        Maisemat oli kyllä oli kyllä hienot.

Mikko meni alas katsomaan jotain ...

 .... oli pakko pitää tosi lujaa kiinni, ettei Mikolla olisi ollut kaveri alhaalla.







                                  Tässä se nytten sitten on. "Perheemme" uusin jäsen.

Tietysti oli pakko kokeilla heti. En kyllä tiedä mihin ton ihaan laitan.





No sain ainakin Mikon pyöräavaimeen uuden perän. Jos nyt en hukkaisi sitä koko ajan.

Uudet tuuleet alkoi puhaltamaan

Mikko ja Rino käy tosiaankin pelastuskoirissa. Sieltä tuli kysymys voinko tehdä niiden hakuliivejä. Sanoin, että voin yrittää. Yksi lainasi oman koiran liivit. Eli siitä se sitten lähti ...



Onneksi pystyi kokeilemaan omalla koiralla. Ettei ihan puskista tarvinut tehdä.









 Ja siinä valmiina. Nyt ollaan kumpikin ylpeitä. Koira uudestä liivistä ja minä tuotteesta.

Oon saanut jotain tehtyä

Paniikki joulun lähestymisestä alkaa minullekin tulla. Hätäpäissäni päätin tehdä edes jotain.


Joten jollei minulla ole mitään muuta lahjoja valmiina niin  ainakin on muutama neulottuja viinipullojen päälyksiä. Saa sitten antaa, vaikka glögin tälläisen kanssa.

Ohjeen lyösin täältä
http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=0&d_id=863&lang=fi
Olen muutenkin ihastunut paikkaan.






Innostukseni näihin lumihiutaleihin on siirtynyt vaiheeseen, että päätin tarvitsevani myös korvikset.




Ystävänikin ihastui ja tilasi omat kanssa. Joten ainakin me ollaan tänä jouluna lumihiutaleet korviss.








Olen monta päivää katsellut maisemaan. Ihana syksyinen näkymä. Ja ihan kuin toi este kuuluisi tohon. Pitää varmaan pistää esteet pian pois.

Viimeiset pelit

Tosiaankin Mikon viimeiset pelit on käsillä. Pelien jälkeen minä pääsin tyttöjen kanssa pitämään iltaan. Pelit oli Porissa joka oli vaihteeksi mukavaa .... ei pitkää matkaa. Miehet oli tehneet viimeiset viikon paljon hommia että saivat kentän valmiiksi.





Sain olla taas kuvaajana.

Tietysti myös huoltotiimiihin kuuluin.

Vauhti oli jälleen kovaa. onneksi ilma oli hieno ja mielestäni onnistuin jossaikin kuvissa hyvin.

Vielä mä opin jonkinlaiseksi kuvaajaksi.






Todettiin tyttöjen kanssa mitä me nyt näytten pelien jälkeen tehdään. Ja pitää harjotella koko talvi harjoitella pallojen laittoa purkkeihin. Taito ei saa ruostua.



Tässä on meidän huoltotiimi.




 Miehet taktikoi ja suunnitteli peliä väliaikoina.




                                                  Viimeiseen peliin lähtö.

                                         
                                     Huonosti pelit meni, mutta silti saivat mitallin.

Jalostustarkastus

Matka suuntana oli Kerimäki. Tuttu paikka jo meille. Jännitys oli kova, kun ei tiedetty ihan tarkasti mitä tapahtuu. Olin koittanut vähän selvittää.

Perillä huomasin, että en ollut ottanut kaikkea mukaan. Ei se silti haitannut asiaa. Mikä oli hyvä asia. Tuntui oudolta, kun ihmiset katsovat meitä. Minun aina eka ajatus on, että ne katsoo syyttävästi ettäkö te osaa kouluttaa koiraa. Rinon innostus muita koiria kohtaan on aina haastava. Rino kuvittelee olevansa kaikkien kaveri. Yksien katseiden syyn saattiin tietää, kun kysymys tuli englanniksi, että kaunis koira ketä on vanhemmat. Nainen omisti Rinon isoisän ja kuulemma on aivan samannäköinen.



 Menimme ensin mittauspisteelle. Rino veulataan niin paljon ettei se ollut milläskään. Oli vain, että no tehkää mitä haluatte.

Mitaaja ja tuloksen merkistäjä oli ranskalaisia. Onneksi siinä oli tulkki.

Päätä mitattiin moneksi. Kuulemma oli täydelliset mitat. Eli ei ihme, että kaikki kehuu Rinon päätä.

Lopuksi nekin kysyi Rinon vanhempia. Kun kerrottiin niin ei he yhtään ihmetellyt miksi Rino oli heidän meilestä niin upea.

Me oltiin ylpeitä Rinosta kun oli niin nätisti. Vaadittiin, vain sen että mikko kävi jouksemassa sen kanssa ennen.



 Toinen paikassa oli pieni muotoinen luonne testi. Huomasin, että tää oli tärkein koska kaikki kasvattajat oli täällä.

Rino nyt ei edes huomannut että joku ampui. Mikä on hyvä asia, kun haave on virallisesta pelastuskoirasta. Ollaan tietysti ennenkin kokeiltu tai vahingossa.




Tämän jälkeen kokeiltiin suojelu. Eli jos joku uhkaa omistajaa. Tämän takia ilmoitin heti etten minä suostu menemään pitämään hihnasta kiinni. Olen vain huomannut Rinon puolustavan minua enemmän kuin Mikkoa. Ja en ollut vaarma mitä tapahtuu.

Ihmettelyn jälkeen Rino alkoi suojelemaan niin kuin kuuluukin.



Ja päästi nätisti sitten luo, kun uhkaus oli ohi.

 Tulos oli hyvä. Ja me ylpeitä.








Viimeiseksi mentiin näyttelykehään. Meistä pelottavin paikka. Rinon käytöksestä ei ikinä tiedä. Nätisti se antaa tutkia. Mutta siis iso mutta toi ravi ei ole mukava homma.

Tuomari keskuskeli todella paljon tulkin ja kirjanpitäjän kanssa. Sitten alettiin hakemaan ylimääräistä tuomaria. Me oltiin mitä tapahtuu. Meitä tultiin rauhottelemaan, ettei ole mitää hätää. Halutaan vain mitata Rino uudelleen. Tuomari halusi antaa peramman arvostelun mitä ekat mitat ei antaneet myöden.

 Kunnialla selvittiin kaikista paikoista. Jäätiin odottamaan vielä näyttelykehiä jännitystä pidellen. Se tosiaankaan ei ole Rinon vahva puoli.

Avoimissa urosten kehässä, takana oleva uros oli liian lähellä Rinoa tai Rinon mielestä ainakin. Tästä syystä Mikko teki päätöksen ja poisti itsensä ja koiran kehästä.

Iloisesti Rinon sisko Black Carambas Real Rockstar "Stella" voitti naaraat.

Kasvattaja luokkaan mentiin. Olin ihan jännityksestä kankea, mun piti ekaa kertaa mennä kehään. Sanoin vain etten takaa että Rino ravaa. Emme uskoneet mahdollisuuteemme. Toinen sija kuitenkin tuli. Hävittiin perjaatteessa Rinon takia. Rinon rakenne, liike ja väritys on niin erilainen kuin muitten.

Meni miten meni. Olemme ylpeitä koirasta. Käyttäytyi suurimmaksi osaksi hyvin. Kaikki tulokset oli hyviä. Pitkä päivä kaikilla. Edessä oli vielä raskas matka kotiin. Onneksi selvittiin hengissä. Paljon opittiin taas.

Vähän kaikkea

Minä nyt en mikään viherpeukalo ole. Olen aina sanonut. Olin taas niin innossani kun laitettiin kasvimaa. Kuukauden jaksoin kastella. Kerran nypein rikkaruohot pois. (siis silloin kun olin ihan varma mikä on mikä).






Siis oli suuri ihmetys kun sieltä lyötyi tämän kokoinen tomaatti.

Kai minut voidaan kouluttaa.

Ihana ystäväni ilmoitti, että tuperilahja valmiina. Nyt tuun katsomaan. Itse nyt vain aina jännitän, ettei ihmiset tykkää minun asunnosta.

Sain ihanan lahjan. Tässä on yksi osa. Perhosia tietysti pitää olla. Ämpärissä on tulitikkuja ja kaikkea apuja jolla takka syttyy. Myös muut tulitilat varmasti syttyy. (ei sentään bensaa ollut)

Lahja sisälsi myös minun lempi kuohuviiniä ja pari kerää lankaa tietysti. On ihanaa kun ihminen tuntee toisen.




Illan päätteeksi aloin ihmettelemään missä koira on. Osa sata Rinon nukkumapaikoista ja asennoista. Jätin sen jatkamaan uniaan.

Ja matkaan taas käydään

Mikolla on paintball peli jälleen. Nytten ollaan menossa Äänekoskella. Käytiin viime vuonnakin siellä. Pitkän mietinnän ja keskustellun jälkeen päätettiin ottaa Rino mukaan ja ulkoilla pelin jälkeen siellä.

Meillä jäi toinen peli väliin, joten naiset päivitti minut mitä tehdään. Meistä on tullut huoltotiimi. Miehet päättivät opettaa meidät, ettemme olisi tiellä. Minä nyt jatkoi joukkueen virallisena kuvaajana, vaikka en pääse kehään itse (no en mä sinne meniskään).



 Palaveri on pakko pitää. Nyt sentään ei sada. Se oli päivän yleinen vitsi, koska vettä alkaa tulemaan.

Tilenna päällä ... ja noi kehtää sanoa että hengästyy ...

 
Huoltotiimissä ehtii hyvin seuraamaan peliä ...




                    ......... juoruamaan ....

 

 .... tietysti myös tekemään sitä mitä pitikin. Aika hyvä homma miehillä on kaksi naista putsaa ja hyörii ymperillä.





                    Joskus kamera saattuu vain olemaan oikeassa paikassa ja kuva onnistuu.

Väsynyt pelaaja.

                                           Ei ihan huonosti mennyt. Toinen sija oli sijoitus.