Ja ulos matkamme käy ...

Kun on aikaa ja mitään ohjelmaa ei ole, niin matka käy ulos. Yksi iso syy siihen on tietysti Rino. Koiran energia lataus on helpointa purkaa metsässä. Keskutelu kävi kovana mihin sitä sitten mennään. Lähelle vai vähän pidemmälle. Loppu paikaksi keksittiin Ahlainen.

 

 Kuten arvata saattaa vauhtia oli ja paljon aluksi. Sain sentään jonkin näköiset "viralliset" poseerauskuvat.

Jäinen maisema sain minut oikein kuvaamaan. Ei niin hienoja mitä ajattelin, mutta kyllä minä joskus opin.

Levähdys hetki. Hienosti vielä lyötyi puu mihin sai laitettua koiran hihnan, repun ja hanskat, Jossain vaiheessa myös kamera ruikkui tästä.

 Rino tylsistyi, kun vain oltiin paikallaan. Voin kertoa, ettei se niin kauan paikallaan pysynyt. Lähti tutkimaan jotain ääntä. Kuvat ainakin sain.

 Ja sitten pois ... Rino seuraa isäntääsä, vaikka maailman ääriin. Yllättävän nopeasti Rino liikkuu tossakin määrää lunta.