"Mihin kaikkialle koira mahtuu?"

Olen pitkään halunnut kasata kangaspuuni. Nyt sain energian tekemään sen. Tietysti hankalaa oli, kun ei oikein niille ollut tilaa. Paikka silti lyötyi onneksi. Päätin että teen kaitaliinoja. Loimenkin olin aikapäiviä sitten luonut.

Alku menikin hyvin. Ongelma ilmaantui, kun oli aika mennä puitten alle.

"mitä sä täällä teet?"

Hienosti ajattelin, että Rino kuulee minut ja näkee. Eihän koira mitenkään pääse noin pieneen tilaan. Enkä usko, että niin käy. Joten arvata saattaa, mitä tapahtui kun sain itseni ahdettua puitten alle. Ei kestänyt muuten kauan kun huomasin etten ole enään yksin.










Rinon ihanuudella ja auttamisen halulla jatkettiin puitten alla hommia muutaman sekunnin. Tylsistynyt koira otti hyvän asennon polkusten päälle, eikä mihinkään vaikka mitä tein.







Eli ei mitään kummatkin kommittiin pois. Pitää yrittää uudelleen, kun en ole yksin kotona.

Olen nyt vähän aikaa seurannut mitä tapahtuu, kun Rino on takapihalla yksin. Mitään ei tapahdu naapuriyhtiössä ilman, että niitä seurataan. Olen miettinyt mahtaakohan ihmiset huomata edes, että "kyttääjä" on paikalla. Nimittäin Rino ei hauku, eikä inise, ilman että tulet ihan porttiin kiinni.

Ja ulos matkamme käy ...

Kun on aikaa ja mitään ohjelmaa ei ole, niin matka käy ulos. Yksi iso syy siihen on tietysti Rino. Koiran energia lataus on helpointa purkaa metsässä. Keskutelu kävi kovana mihin sitä sitten mennään. Lähelle vai vähän pidemmälle. Loppu paikaksi keksittiin Ahlainen.

 

 Kuten arvata saattaa vauhtia oli ja paljon aluksi. Sain sentään jonkin näköiset "viralliset" poseerauskuvat.

Jäinen maisema sain minut oikein kuvaamaan. Ei niin hienoja mitä ajattelin, mutta kyllä minä joskus opin.

Levähdys hetki. Hienosti vielä lyötyi puu mihin sai laitettua koiran hihnan, repun ja hanskat, Jossain vaiheessa myös kamera ruikkui tästä.

 Rino tylsistyi, kun vain oltiin paikallaan. Voin kertoa, ettei se niin kauan paikallaan pysynyt. Lähti tutkimaan jotain ääntä. Kuvat ainakin sain.

 Ja sitten pois ... Rino seuraa isäntääsä, vaikka maailman ääriin. Yllättävän nopeasti Rino liikkuu tossakin määrää lunta.

Ovet aukenevat

Nyt se tapahtuu melkein kahden vuoden tauon jälkeen meille tulee vieraita kunnolla. Koiran tulon jälkeen ollaan tehty remonttia. Vaikka itse en saanut seuraa, niin oli mukava nähdä miten koira on. 

Rinon innostuminen on aina ongelmallista. Tai ei ongelmallista Rino on vain niin innossaan kun joku tulee käymään.

Ajattelin, vaikka miehiä tulee leivon silti. Ruokaakin oli kyllä. Ihana avopuolisoni kokkasi risottoa. Itse innostui leipomaan ässäpipareita ja mustikkamuffensseja. Tietenkään en muista mistä otin, mutta hyviä oli sain melkein kaikki yksin syödä. Ei tarvi taas pitkään aikaan leipoa.

 Koko ajan kun tien, minulla tietynkin oli vahti. Tämä vahti myös tarkasti nenällään onnistuiko leivonnaiset. En varmastikaan osaisi enään tehdä mitään ilman tätä seuran pitäjää.

Takaisin perusteisiin ...

 

Kun olen innostunut käsityöstä kunnolla se tapahtui ristipistomaailman kautta. Sen jälkeen pikku hiljaa olen osaamistani lisännyt. Tänään sain historiallisen työn valmiiksi. Tämän oon aloittanut varmaan joskus alku aikoina. Olin ihan alussa tehnyt virheen, jonka takia työ on hietetty johonkin laatikon pohjalle. Päätin vaihtaa kankaan pellavaan, koska pidän siitä enemmän. Aika vain näyttää mihin tämänkin käytän.