Matkan päämäärä oli Ahlainen. Ei ihan kunnolla reitti mietettiin. Ainoastaan, että viedään auto Mikon entiseen mummolan pihaan (Mökki on sukulaisten omistuksessa, eikä ne suutu, vaikka käydään siellä) siitä suuntana leirintä alue.
Heti aluksi lyödettiin suo mitä Mikkokaan ei muistanut että olisi aikasemmin käynyt. Tämä oli ihmeellistä. Ympäristöä ihmetellessä ja Katsoessan kun Rino oikein nautti paikasta huomasimme lakat.
Onneksi olin pakannut pusseja mukaan ja muuta. Eli keräys piste pystyyn.
Ja tietysti taide kuva on pakko ottaa.
Rino sai ensimmäisen energian tuhottua ja makasi lopulta suolla tyytyväisenä. Tästäkin syystä pysähdys hetki oli hyvä.
Niin sanottu päätepiste tuli vastaan.
Ihana paikka.
Ja oli pakko ottaa taide kuva kun oli söpön näköistä repumme. Hyvä huomata, että mulla on ihan kamalasti aina tavaraa mukana.
No kuitenkin eväät kelpaisi kummallekin miehelle.Hyvin koirallakin noi kasvikset kelpaa ....
.... ja taukokin.
Tauko pidetty ja toista reittiä takaisin. kahdesta syystä. Eka oli että maasto ei ollut mukavaa ja toinen (mikä on ehkä tärkeempi) oli, että lähellä oli hirvi. Ja tietysti Rino kuvitteli olevansa hirvikoira ja olisi halunnut mennä katsomaan sitä.
Lyösimme aivan ihanan maalaispolun ja pellot. Kuvasta ei kunnolla näy, mutta minun maalaismiehen siellä kävelee. Suussa pellosta otettu kaura. Ja tietysti koira seuraa.
Ei matka ei olisi mikään jollei Rino kiipeisi johonkin kiven päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti