Mikä siellä on ...

 Ihmetely kerraksiin.




                   Mikko päätti katsoa vesimittaria.





Siinä sitten oltiin. Uteliaisuuden takia sai pelätä, että Rino menee kokonaan kaivoon.

Ja taas yksi todiste, ettei meillä saa tehdä mitään yksin.

Jazzit ...

Tänä vuonna oli paljon ohjelmaa jazzeiksi, niin kuin aina. Ilma oli kuitenkin niin hieno että päätettiin vain jäädä kotiin ja nauttia rauhasta.

Nauru mulle tuli, kun katselin Mikon grillaus tyyliä meidän väliaikasella grillillä.

Siis näin meillä.







Ja koska meillä ei juodu ikinä olemaan yksin tai tekemään mitään yksin. Rino tuli auttamaan ja antamaan hellyyden osoituksia.

Nyt saa Ulvila naureskella

Viime kesänä mietittiin, että pitää alkaa suunnittelemaan koiralle kärryä. Rinon energian ja juoksu innostuksen takia ei olisi tarvinnut. Ajatus vain siitä, että voitaisiin mennä pidemmälle tai jopa parin päivän reissuille oli mukava.

Suunnitelmat meni uusiksi muuton takia. Mutta nyt kun on ollut niin kuuma ja Rino rikkonut pari kertaa tassujen ihan kuuman asvaltin takia. Myös ostos tuli ajakohtaiseksi, kun Mikko oli luvannut äidilleen auton lainaksi. 

Tässä se nyt on ... toivottavasti Rinon eko ei kärsy punaisesta väristä. Viiri kuulemma pitää ottaa pois muuten Mikko ei suostu vetämään karryä perässään. Nyt vain testailemaan.

Pitkästä aikaa retkelle

Katon remontin ja muiden ohjelmien takia ei olla ehditty olla kunnolla yhdessä. Päätettiin yhdessä mielin, että on pakko lähteä pois asunnosta tai sen ympäristössä. Tämä tapa on ainoa jossa kumpikin rentuotuu ...

Matkan päämäärä oli Ahlainen. Ei ihan kunnolla reitti mietettiin. Ainoastaan, että viedään auto Mikon entiseen mummolan pihaan (Mökki on sukulaisten omistuksessa, eikä ne suutu, vaikka käydään siellä) siitä suuntana leirintä alue.


Heti aluksi lyödettiin suo mitä Mikkokaan ei muistanut että olisi aikasemmin käynyt. Tämä oli ihmeellistä. Ympäristöä ihmetellessä ja Katsoessan kun Rino oikein nautti paikasta huomasimme lakat.










Onneksi olin pakannut pusseja mukaan ja muuta. Eli keräys piste pystyyn.


Ja tietysti taide kuva on pakko ottaa.









 Rino sai ensimmäisen energian tuhottua ja makasi lopulta suolla tyytyväisenä. Tästäkin syystä pysähdys hetki oli hyvä.

Niin sanottu päätepiste tuli vastaan.



 Ihana paikka.

 Ja oli pakko ottaa taide kuva kun oli söpön näköistä repumme. Hyvä huomata, että mulla on ihan kamalasti aina tavaraa mukana.






No kuitenkin eväät kelpaisi kummallekin miehelle.



Hyvin koirallakin noi kasvikset kelpaa ....







....  ja taukokin.

 


Tauko pidetty ja toista reittiä takaisin. kahdesta syystä. Eka oli että maasto ei ollut mukavaa ja toinen (mikä on ehkä tärkeempi) oli, että lähellä oli hirvi. Ja tietysti Rino kuvitteli olevansa hirvikoira ja olisi halunnut mennä katsomaan sitä.

Lyösimme aivan ihanan maalaispolun ja pellot. Kuvasta ei kunnolla näy, mutta minun maalaismiehen siellä kävelee. Suussa pellosta otettu kaura. Ja tietysti koira seuraa.







                          Ei matka ei olisi mikään jollei Rino kiipeisi johonkin kiven päälle.