Viimeinen hetki, kun pitää tehdä viimeisiä kouluraportteja, jos haluan ikinä valmistua. Ja jälleen omaan tapaani teen aivan kaikkea muuta kuin pitäisi. Jopa imurointi on alkanut kiinnostamaan kovasti. Pelko, että alan pian konttaamalla pesemään lattioita, laittoi asiat tärkeys järjestykseen. Eli sain lopulta sen raportin tehtyä. Nyt jännitän kovasti ollaanko oikeasti maalissa vai ei. En millään tunnu uskoa, että voisin oikeasti valmistua ammattiin. Tämä on toisaalta onnellinen hetki tein sen, mutta toisaalta surullinen hetki, kuvittelin aina että juhlin tätä itselle tärkeinten ihmisten ja eläinten kanssa. No, katsotaan mitä keksin kun paperit on kädessäni jos on.
Ja tässä on tulos siitä mitä tulee tehtyä, kun pitäisi kirjoittaa koulun raporttia. No, äiti sai pari koria, mitä kaipaili. Toivottavasti on oikean kokoisia. Itsekin sain koreja ja pari patalappua. Kai pitää ajatella positiivisesti, en ihan kaikkia kuteita ehtinyt virkata. Ja tuskin niitäkään olisi muuten tullut aloitettua. Nyt kun jaksaisi vielä jatkaa niiden tekemistä.
Tai sitten vain istun sohvaalla ja nautin tunteesta, että se raportti on kirjoitettu. Ja pelottava elämä on jatkumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti